Blogihiljaisuus jatkuu vielä jonkin aikaa, koskapa läppäri sanoi sopimuksen irti aatonaattoiltana, ja polkkaaminen on huomattavan konstikasta ilman omaa konetta. Lainaan nyt Karvajalan työkonetta vain tärkeimpien juttujen hoitamiseen, palaan polkkaamisasioissa kun on uusi surffilauta alla ja siinä Photoshop, jolla rassata matkakuvia polkattavaan kuosiin. Sitä odotellessa oikein riemukasta uutta vuotta kaikille! Palataan uuden vuoden puolella :)
Joulutauko
Olin aikeissa polkata vielä ennen joulua, mutta mitään näytettävää tuskin siihen mennessä valmistuu, joten blogi hiljenee nyt viikoksi. Joulu ollaan kotona, maanantaina mennään sukulaisiin ja tiistaina lähdetään lyhyelle reissulle, joten ensi perjantaina ollaan taasen maisemissa. Sitten onkin jo mitä näyttää.
Toivotan kaikille kanssapolkkaajille ja blogia lukeville oikein rauhallista joulua!
Kissanpäiviä
Yksi pieni kisu lähtee tänään joululahjaksi ystävälle. Kisu pääsee neljän oikean ja lukemattomien keraamisten kisujen laumaan. Alpakkalaumassa kisu nukkui tyytyväisenä :)
Kisu on tehty ilmakuivavasta savesta ja maalattu akryyliväreillä. Pinnassa on kiiltävä lakka. Kisu on ehkä seitsemisen senttiä pitkä, eli ei kovin iso kisu. Perinteisen värisistä kissoista tää musta-valkoinen on mun suosikki, enkä osannut maalata mitään mutkikkaampaa, joten tästä tuli tämmöinen perinteinen kissa. Olin aika tyytyväinen kisuun, kun edellisestä keramiikkatyöstä (poislukien helmet) on aikaa useita vuosia.
Arvonta ohitte!
Mie otin huomioon kaikki kommentoijat, ketkä oli jättäneet käpälänjäljen siihen arvontapostiin tai sen jälkeen. Jokainen sai tieten yhen arpalipun, jottei oikeus kärsisi. Tieteellisen arvontaprosessin jälkeen voittajat on selvillä: Jepyn ja Alienin arpalipukkeilla irtosi voitto (joka on tietenkin ylenpalttinen ja päätähuimaava) :) Lankahöperö bongasi sadantonnin merkkipaalun, ja sinnekin lähtee jotakin pientä. Jos laitatte spostilla vaikka lempiväriä ja osoitetta niin laitan pientä nyttyrää postipojan mukaan, kun joulunpyhät on ohi. Spostiosoite löytyy profiilia (eli tuota pientä plikan kuvaa tuossa sivupalkissa) kilkkaamalla.
Kiitos kaikille kovasti kommenteista! Oisin toivonut enempi niitä kehitysehdotuksia, mutta ehkä jotain on osattu tehdä oikein, kun niitä ei ihan sataakolmeakymmentä tullut :D On kiva kun olette täällä viihtyneet, mie koitan tään pitää semmosena paikkana, että tänne on lysti aina tulla. Teidän kommenteista tuli kauhian hyvä mieli, ja monelle nauroin aivan litkana (terveisiä vaan Lauralle, JaanaL:lle, Adelheidille, ShamanCatille, Altocumulukselle ja monelle muulle) :D Kiitos siis kovasti, ei tätä blogia olis olemassa jos ei tätä joku lukis. Tieten suuri kävijämäärä ei ole itse tarkoitus, mutta on kiva että muut löytää täältä jotakin, jolle uhrata kallista aikaansa edes hetkinen. Kiitos siis teille!
Menen keittämään lisää teetä ja neulomaan sohvan mutkaan. Lentsu tietenkin tekee tuloaan - mitä joulukiire olisi ilman pientä hengitystieinfektiota?
Kiitos kaikille kovasti kommenteista! Oisin toivonut enempi niitä kehitysehdotuksia, mutta ehkä jotain on osattu tehdä oikein, kun niitä ei ihan sataakolmeakymmentä tullut :D On kiva kun olette täällä viihtyneet, mie koitan tään pitää semmosena paikkana, että tänne on lysti aina tulla. Teidän kommenteista tuli kauhian hyvä mieli, ja monelle nauroin aivan litkana (terveisiä vaan Lauralle, JaanaL:lle, Adelheidille, ShamanCatille, Altocumulukselle ja monelle muulle) :D Kiitos siis kovasti, ei tätä blogia olis olemassa jos ei tätä joku lukis. Tieten suuri kävijämäärä ei ole itse tarkoitus, mutta on kiva että muut löytää täältä jotakin, jolle uhrata kallista aikaansa edes hetkinen. Kiitos siis teille!
Menen keittämään lisää teetä ja neulomaan sohvan mutkaan. Lentsu tietenkin tekee tuloaan - mitä joulukiire olisi ilman pientä hengitystieinfektiota?
Kaksijakoisuutta
Viime aikoina on mielessä käynyt usein kysymys: onko tässä mitään mieltä? Ei niinkään neulonnan suhteen yleensä, vaan muutaman projektin kohdalla.
Ensimmäinen tällainen projekti oli Kid Mohair-neule, joka myös Mohairyllätyksenä tunnetaan. Langan monet huonot puolet ovat tuttuja: se karvaa hirvittävästi, niitä karvoja löytyy joka helkkarin paikasta, keskellä oleva ohut nauha on konstikas poimia, ja tasaisen käsialan säilyttäminen tuntuu olevan tämän langan kanssa aivan mahdoton juttu. Karvoja muuten on niin paljon, että jokaisen neulojan, joka aikoo hankkia karvaisen lemmikin, pitäisi neuloa sellainen puolisen kiloa Kid Mohairia lyhyen ajan sisään ja sitten imuroida noin kolmesti viikossa seuraavan kuukauden ajan, noin testimielessä. Näkee tykkääkö karvoista ja noin. :)
Kid Mohair yllättää kuitenkin viimeistään valmiina neulepintana: unelmankevyt, ilmava ja lämmin neule, joka näyttääkin ihan lumihangelta! Niin että kannattiko? No, kannatti!
(Ei kuvaa valmiista neuleesta kun siittä puuttuu vielä hiha.)
Toinen oli tvåändstickning-tekniikalla toteutettu pikkujuttu, jonka kanssa meni kaksi päivää ja hermot. Mietin monesti, onko järkeä neuloa periaatteessa kirjoneuletta yksivärisenä ja mahdollisimman vaikeasti. Kippuraiset kierteet piti purkaa kaksi kertaa kierroksella, ja vuosikertalanka meinasi hapertua käsiin. Tiivis, kuitenkin joustava, neulos palkitsi, ja viimeistään mehupatojen jälkeen sekä vuosikertalanka että kauniin rytmikäs neulos oli ilahduttava näky:
(Kuva koko projektista, jahka on perillä saajallaan.)
Kuvassa oikealla alkuperäinen paita, vasemmalla takakappale uudesta. Olen erityisen ylpeä siitä, miten lähelle sain tuon punaruskean alkuperäistä. Värit on tuossa ylivalottuneessa kuvassa melkein kohdallaan, joskin uudessa keltainen ja oranssi ovat ihan oikeasti kesäisen raikkaat keltainen ja oranssi. Vaikka itse sanonkin, niin komeata on tulossa.
Niin että joskus kannattaa nykertää oikein hartaasti, se palkitsee.
Tätä kirjoitettaessa matkaa sataan tonniin on vielä 176 pyörähdystä, joten vielä ehtii hyvin. Ainakin sunnuntai-iltaan asti on vielä aikaa osallistua arvontaan, sitten häiriköin talouden satunnaislukugeneraattoria. Palkinnotkin on jo tiedossa, mutta koska teen ne itse, voittajat saattavat joutua odottelemaan uuden vuoden puolelle palkintojaan. Ja useampi voittaja on siis tulossa :)
PS. Voiko niska/hartia/yläselkä/lavat mennä niin jumiin, että huimaa kaksi päivää, oikea käsi on voimaton, pää on jatkuvasti kipeä ja oksettaa?
Ensimmäinen tällainen projekti oli Kid Mohair-neule, joka myös Mohairyllätyksenä tunnetaan. Langan monet huonot puolet ovat tuttuja: se karvaa hirvittävästi, niitä karvoja löytyy joka helkkarin paikasta, keskellä oleva ohut nauha on konstikas poimia, ja tasaisen käsialan säilyttäminen tuntuu olevan tämän langan kanssa aivan mahdoton juttu. Karvoja muuten on niin paljon, että jokaisen neulojan, joka aikoo hankkia karvaisen lemmikin, pitäisi neuloa sellainen puolisen kiloa Kid Mohairia lyhyen ajan sisään ja sitten imuroida noin kolmesti viikossa seuraavan kuukauden ajan, noin testimielessä. Näkee tykkääkö karvoista ja noin. :)
Kid Mohair yllättää kuitenkin viimeistään valmiina neulepintana: unelmankevyt, ilmava ja lämmin neule, joka näyttääkin ihan lumihangelta! Niin että kannattiko? No, kannatti!
Toinen oli tvåändstickning-tekniikalla toteutettu pikkujuttu, jonka kanssa meni kaksi päivää ja hermot. Mietin monesti, onko järkeä neuloa periaatteessa kirjoneuletta yksivärisenä ja mahdollisimman vaikeasti. Kippuraiset kierteet piti purkaa kaksi kertaa kierroksella, ja vuosikertalanka meinasi hapertua käsiin. Tiivis, kuitenkin joustava, neulos palkitsi, ja viimeistään mehupatojen jälkeen sekä vuosikertalanka että kauniin rytmikäs neulos oli ilahduttava näky:
Ja viimeisin projekti on tilaustyö eli Afrikka-paita, jonka kanssa kaksi iltaa on nyt mennyt. Mielessä on käynyt eräänkin kerran tässä polkkaamisen aikana, että onko näissä värjäyshommissa oikeasti tolkkua. Kaupan langassa on usein kestävämmät ja tasaisemmat värit, eikä kylppäriin tartte mennä säännöllisesti Kloritin kanssa. Tässäkin tosin jouduin pyörtämään sanani: kyllä joskus kannattaa tehdä ihan itse, ihan alusta asti. Vai mitä mieltä olette?
Niin että joskus kannattaa nykertää oikein hartaasti, se palkitsee.
Tätä kirjoitettaessa matkaa sataan tonniin on vielä 176 pyörähdystä, joten vielä ehtii hyvin. Ainakin sunnuntai-iltaan asti on vielä aikaa osallistua arvontaan, sitten häiriköin talouden satunnaislukugeneraattoria. Palkinnotkin on jo tiedossa, mutta koska teen ne itse, voittajat saattavat joutua odottelemaan uuden vuoden puolelle palkintojaan. Ja useampi voittaja on siis tulossa :)
PS. Voiko niska/hartia/yläselkä/lavat mennä niin jumiin, että huimaa kaksi päivää, oikea käsi on voimaton, pää on jatkuvasti kipeä ja oksettaa?
Rakas Joulupukki
Niin, ja kalaliemikuutioita. (Niitä ei saa täältä.)
Mutta nääkin piisaa oikein hyvin :)
PS. Arvontaan voi vielä osallistua. Niin, ja Blogger tarjosi mullekin Betaa, yritin vaihtaa, ja sitten ei muka onnistunutkaan. Hmph. :I
Pistelyitä
Arpajaiskommenteissa kaipailtiin myös pistelyitä blogiin, ja itse asiassa mulla onkin kaksi valmista pikkujuttua, jotka voin näyttää.
Ekana yksi RR-työ:
En ole ottanut kuvaa itse, vaan saaja on sen ottanut ja olen saanut luvan käyttää hänen ottamaansa kuvaa täällä ja yahoon galleriassa. Aiheena oli kissat (muun muassa) ja tein tämän hauskan kissanpennun. Samasta sarjasta on aiemminkin nähty pari kissanpentua.
Toinen on ristipistolistan jouluvaihtoon menevä työ, joka on osa omaa lahjaani. Vaihto on salainen, eli saaja ei tiedä, keneltä lahjan saa, joten voin näyttää tämän huoletta, koska kun tämä on perillä niin saajakin tietää, että olen ollut hänen parinsa. Toisekseen en usko, että saaja edes lukee blogiani.
Nalle on kirjasta Christmas Stockings in Cross-Stitch, ja toivottavasti saaja pitää siitä.
Semmoista tänään. Jaanalle vielä sen verran liinasta, että kaikki aikanaan ;) Pistelyitä on täällä muutenkin hirveän vähän, koska olen tosi laiska ja hidas pistelijä, ja nää lahjatyöt on hidastaneet tahtia ennestään. Tosin tulevana vuonna en varmaan ole missään vaihdoissa mukana, ainakaan pistelypuolella, joten aikaa varmaan jää omiinkin hommiin paremmin. Vaihdot jätän nyt hetkeksi väliin, kun aikaa ei tahdo olla.
Ja Sialle kiusaukseksi pari linkkivinkkiä: Naton huippukokoukseen neulottuja lapasia voi katsella netissä ;) Jokainen linkki vie siis erilaiseen lapasgalleriaan. Pitäkää hauskaa, mie vietin eilen noiden kanssa tovin poikineen. Lankakomerolle kiitos linkkivinkistä :)
Kiitos kaikille jo arpajaisiin osallistuneille kommenteista! On kiva kuulla että olette viihtyneet :) Tulkaa toistekin :) (Laittasin tähän aurinkokuvan mutta eihän se nyt tieten paista. Mur.) Arpajaisiin voi vielä osallistua, alempaan postaukseen käpälänjälkeä vaan. Mie kommenteeraan noita arpajaiskommentteja vielä erikseen, kun olen arponut ja noin. Nyt meen tammimetsän uumeniin seikkailemaan.
Edit: Vihreiden merinosukkien ohjeeseen toivottiin kuvaa. Sen pitäisi nyt olla siinä ohjeen alapuolella. Tattis vinkistä. :) Olen koittanut laittaa myös muiden ohjejuttujen yhteyteen kuvan valmiista neuleesta. Jos ei ole, niin herjatkaa.
Ekana yksi RR-työ:
Toinen on ristipistolistan jouluvaihtoon menevä työ, joka on osa omaa lahjaani. Vaihto on salainen, eli saaja ei tiedä, keneltä lahjan saa, joten voin näyttää tämän huoletta, koska kun tämä on perillä niin saajakin tietää, että olen ollut hänen parinsa. Toisekseen en usko, että saaja edes lukee blogiani.
Semmoista tänään. Jaanalle vielä sen verran liinasta, että kaikki aikanaan ;) Pistelyitä on täällä muutenkin hirveän vähän, koska olen tosi laiska ja hidas pistelijä, ja nää lahjatyöt on hidastaneet tahtia ennestään. Tosin tulevana vuonna en varmaan ole missään vaihdoissa mukana, ainakaan pistelypuolella, joten aikaa varmaan jää omiinkin hommiin paremmin. Vaihdot jätän nyt hetkeksi väliin, kun aikaa ei tahdo olla.
Ja Sialle kiusaukseksi pari linkkivinkkiä: Naton huippukokoukseen neulottuja lapasia voi katsella netissä ;) Jokainen linkki vie siis erilaiseen lapasgalleriaan. Pitäkää hauskaa, mie vietin eilen noiden kanssa tovin poikineen. Lankakomerolle kiitos linkkivinkistä :)
Kiitos kaikille jo arpajaisiin osallistuneille kommenteista! On kiva kuulla että olette viihtyneet :) Tulkaa toistekin :) (Laittasin tähän aurinkokuvan mutta eihän se nyt tieten paista. Mur.) Arpajaisiin voi vielä osallistua, alempaan postaukseen käpälänjälkeä vaan. Mie kommenteeraan noita arpajaiskommentteja vielä erikseen, kun olen arponut ja noin. Nyt meen tammimetsän uumeniin seikkailemaan.
Edit: Vihreiden merinosukkien ohjeeseen toivottiin kuvaa. Sen pitäisi nyt olla siinä ohjeen alapuolella. Tattis vinkistä. :) Olen koittanut laittaa myös muiden ohjejuttujen yhteyteen kuvan valmiista neuleesta. Jos ei ole, niin herjatkaa.
Kevyesti sisäänajettu blogi
Valmistaja: Blogger, San Diegon tehtaalla.
Vuosimalli: 2005.
Malli: Käsityöblogi.
Moottori: Maaninen askartelija.
Tehoa kuin pienessä kylässä, vääntöä "riittävästi". Väri sirkeä pinkki, joskus yötä mustempi, usein turkoosi. Tilaa kuin keikkabussissa, silti parkkipaikalla taipuu pantterin notkeudella. Ei päätä, ei häntää, tulee mutkiin kahva edellä, meno on kuin Mäkisellä Ouninpohjassa. Käy ja kukkuu vielä pitkään.
:)
Blogi alkaa olla kevyelti sisäänajettu, kun matkamittari paukuttaa 98 tuhannen kävijän lukemia. Siispä on arpajaisten aika. Montako palkintoa lähtee matkaan, palkitaanko sadantonnin bongaaja, kauanko arpajaiset jatkuvat, mikä on palkinnon/palkintojen teema ja moni muu olennainen on vielä arvoitus, mutta arvan voi lunastaa, kun jättää nimensä ja jonkun yhteystiedon kommenttiraidalle. Jos on oikeen viitseliäs, voi kertoa mikä on parasta Omissa jutuissa ja mille vois vielä tehdä jotakin. Taikka Juttujen lempineulettakin voi äänestää. Lysti olis, jos älähtäs muutakin kun "miekin mukana" (nimim. Been there, done that). Samalla teen itse tiistailupauksen: koitan kommenteerata usiammasti, koskapa munkin olohuoneessa käydään taajaan kommentoimassa. Näillä eväillä, täyttäkee laatikko.
Ei täällä mitään käsitöitä ole tehty. Tai on, mohairyllätys etenee ja sohvalla on karvanlähtöaika. Vielä on säätöä paljon eessä, ennen kuin mitään on näytettäväksi asti. Kärsivällisyyttä.
Vuosimalli: 2005.
Malli: Käsityöblogi.
Moottori: Maaninen askartelija.
Tehoa kuin pienessä kylässä, vääntöä "riittävästi". Väri sirkeä pinkki, joskus yötä mustempi, usein turkoosi. Tilaa kuin keikkabussissa, silti parkkipaikalla taipuu pantterin notkeudella. Ei päätä, ei häntää, tulee mutkiin kahva edellä, meno on kuin Mäkisellä Ouninpohjassa. Käy ja kukkuu vielä pitkään.
:)
Blogi alkaa olla kevyelti sisäänajettu, kun matkamittari paukuttaa 98 tuhannen kävijän lukemia. Siispä on arpajaisten aika. Montako palkintoa lähtee matkaan, palkitaanko sadantonnin bongaaja, kauanko arpajaiset jatkuvat, mikä on palkinnon/palkintojen teema ja moni muu olennainen on vielä arvoitus, mutta arvan voi lunastaa, kun jättää nimensä ja jonkun yhteystiedon kommenttiraidalle. Jos on oikeen viitseliäs, voi kertoa mikä on parasta Omissa jutuissa ja mille vois vielä tehdä jotakin. Taikka Juttujen lempineulettakin voi äänestää. Lysti olis, jos älähtäs muutakin kun "miekin mukana" (nimim. Been there, done that). Samalla teen itse tiistailupauksen: koitan kommenteerata usiammasti, koskapa munkin olohuoneessa käydään taajaan kommentoimassa. Näillä eväillä, täyttäkee laatikko.
Ei täällä mitään käsitöitä ole tehty. Tai on, mohairyllätys etenee ja sohvalla on karvanlähtöaika. Vielä on säätöä paljon eessä, ennen kuin mitään on näytettäväksi asti. Kärsivällisyyttä.
Uusi Knitty on ulkona. Olenkohan rajoittunut, kun en löytänyt kuin Monkey-sukat* ja Tiffany-tumput, joista tykkäsin (niin paljon että voisin ne neuloa itsekin)? Slingshot oli suorastaan käsittämätön.. Twinkletoes on varmaan pieni- ja sirojalkaiselle sopiva (mutta mihin tarvitaan?), mutta tällaisen ukrainalaisen raskaansarjan painijan uusintapainoksen siroissa koivuhaloissa ne näyttävät lähinnä tragikoomisilta. Blended hues-takin ideaa voisin käyttää seuraavan kerran, kun värjäyskokeilut menee sinnepäin.
*Mikä nimi? Miksi? Miksi oudot kuvat? En ymmärrä. (Tosin sukan mallineuleesta oli hyvät kuvat, siittä plussaa.)
Menkää itte kattomaan, talviKnitty on täällä :)
PS. Matkamittarissa on pian hurjia lukemia. Arvontaa järjestetään kun keksin mitä arpoa ja miten. Pysykää kuulolla.
*Mikä nimi? Miksi? Miksi oudot kuvat? En ymmärrä. (Tosin sukan mallineuleesta oli hyvät kuvat, siittä plussaa.)
Menkää itte kattomaan, talviKnitty on täällä :)
PS. Matkamittarissa on pian hurjia lukemia. Arvontaa järjestetään kun keksin mitä arpoa ja miten. Pysykää kuulolla.
Voi SNY minkä teit!
Uuvuttavan shoppailukeikan jälkeen kotiovella odotti tää:
Täpinöissäni aukaisin, ja muistin kuvatakin (suklaa on tässä kuvassa vielä avaamatta):
Onlinen hurmaavaa angora-villa-sekoitusta kaksi pientä ja hurmaavan pehmoista kerää*! Rowanin Tapestryä uskomattomissa väreissä! Yksi upea vyyhti lankaa, jonka vyötteessä lukee Naturwolle Ingeborg Michels Gernsbach, suklaata, pieniä herkullisen tuoksuisia pastilleja peltirasiassa (tiesikö SNY että kerään peltipurkkeja?), herttaisia lumiukkonessuja - ja kaiken kruunasi sympaattinen kortti, jossa kaksi uikkariasuista neitoa istuu altaalla juomassa kaffetta :)
*Jos lanka voisi kehrätä ja hyristä kun kissa, tää lanka varmana tekisi niin. Se on ainakin pehmoinen kuin kissan karva.
SNYni on ollut aivan täydellinen ystävä: olen saanut niin hurmaavia lahjoja että joka kerta SNY-paketin tullessa olen ollut aivan haltioissani. Ennakkotiedoista poiketen en tiennyt SNYni henkilöllisyyttä, en edes arvannut. SNYni lähetti upeita paketteja, joita pääsee kurkkaamaan kun kääntää surffilaudan näihin postauksiin.
Aivan mielettömän upean syksyn takana on ollut ILU! Iso kiitos siis Ilulle, olet ollut paras SNY mitä voi toivoa. En ollenkaan olisi arvannut, että Ilu on mun SNY. Ilun blogi on alusta asti ollut mun suosikkiblogeja, eikä vähiten mielettömien kirjoneuleiden vuoksi. On ollut kunnia saada vastaanottaa paketteja, ja on ollut ilo olla mukana tässä. Iso kiitos Ilulle vielä kerran!
PS. Ilu, pidetään kaffitreffit mielessä. Tosin uikkarit voi jäädä kotio ;)
Täpinöissäni aukaisin, ja muistin kuvatakin (suklaa on tässä kuvassa vielä avaamatta):
*Jos lanka voisi kehrätä ja hyristä kun kissa, tää lanka varmana tekisi niin. Se on ainakin pehmoinen kuin kissan karva.
SNYni on ollut aivan täydellinen ystävä: olen saanut niin hurmaavia lahjoja että joka kerta SNY-paketin tullessa olen ollut aivan haltioissani. Ennakkotiedoista poiketen en tiennyt SNYni henkilöllisyyttä, en edes arvannut. SNYni lähetti upeita paketteja, joita pääsee kurkkaamaan kun kääntää surffilaudan näihin postauksiin.
Aivan mielettömän upean syksyn takana on ollut ILU! Iso kiitos siis Ilulle, olet ollut paras SNY mitä voi toivoa. En ollenkaan olisi arvannut, että Ilu on mun SNY. Ilun blogi on alusta asti ollut mun suosikkiblogeja, eikä vähiten mielettömien kirjoneuleiden vuoksi. On ollut kunnia saada vastaanottaa paketteja, ja on ollut ilo olla mukana tässä. Iso kiitos Ilulle vielä kerran!
PS. Ilu, pidetään kaffitreffit mielessä. Tosin uikkarit voi jäädä kotio ;)
Työvoitto!
Kaksi värikylpyä tarvitsivat nuo Tennesseet. Johtuneeko merseroinnista, vai mistä lie, mutta väri tarttui hyvin epätasaisesti. Kakkoskierroksella väristä tuli tasaisempi ja syvempi, joten kannatti väkertää. Kakkoskierroksella tosin laitoin haltijalankoja vähintään kolme vyyhtiin, ja tein koko kierroksen käsityönä (enkä nakannut koneeseen), joten vyyhdit sai keritä suoraan vyyhdinpuilta. Työvoitto sekin :)
Noista väreistä vielä: mie suosittelisin sen "erään kotimaisen lankavalmistajan" lankainssin käymään siellä arkistossa ja katteleen, mitä 10 vuotta sitten on tehty. Nimittäin näiden värien kanssa tähdättiin niihin väreihin, joita Tennesseessä on ollut noin vuosikymmen sitten. Mihin ihmeeseen nämä huippuvärit ovat kadonneet? Miksi niin harvassa Novitan langassa on kivoja perusvärejä jäljellä? Miksi tehdään karmeita pätkärääkättyjä lankoja, ja heitetään kauniit perusvihreät, -keltaiset, -ruskeat ja muut ihanat värit mäelle? Ei-niin-kauan-sitten vielä seiskaveikassa oli ne ihanat tweed-värit - missä ne on nyt? Samalla laatu laskee kuin lehmänhäntä. Kymmenen vuotta vanhat seiskaveikkasukat palvelee edelleen, viimevuotiset ovat jo poissa keskuudessamme. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta joku ampuu nyt tässä itteään jalkaan.
Paasaus päättyy, menen ruokakauppaan ja sieltä mallitilkkukarkeloihin!
Edit: Vaikka Gilmoren tyttöjen seiskakausi on vähän kökkö (huomaatte kyllä kun väijytte kuutoskautta, taso on laskenut), siinä on yksi huippujakso. Tiivistetysti: kerijälaite Luken dinerissa. Tsih!
Hyvää Itsenäisyyspäivää
Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu Linnan juhlien väijyminen, yksin tai kavereiden kanssa, ja tietysti pukujen tiivis tarkkailu. Parina vuonna perinne on jäänyt väliin. Tänä vuonna Linnan juhlat pyörivät Media Playerissä tuossa taustalla, kun juon aamukahvia, neulon ja luen blogeja. Perinne on saanut siis uusia piirteitä.
Juuri tätä kirjoittaessani Lasse Pöystiä haastatellaan. Häneltä kysyttiin, onko useiden vuosien asuminen Ranskassa muuttanut hänen käsitystään Suomesta ja suomalaisista. Olen miettinyt tätä itse tässä itsenäisyyspäivän alla. Tosiasia on, että näkemys Suomesta, kotimaasta, suomalaisista muuttuu väkisinkin, kun on kaukana kotoa. Paljon on unohtunut, ja sen huomaa vasta kun käy Suomessa lomalla. Paljon on tullut uutta, joka on minulle jo vierasta. Blogeissa huomaa, miten paljon Suomessa on lainakamaa erityisesti ison veden tältä puolelta.
Paljon on kuitenkin tuttua ja rakasta. Itsenäisyyspäivän alla kaipaan perinteitä ja sitä mielentilaa, joka liittyy itsenäisyyspäivään ja joulun odotukseen. Itsenäisyyspäivänä oli ihana sytyttää pimeyden keskelle kaksi kynttilää, paistaa ehkä ensimmäiset tortut, lämmittää lasi glögiä. Joulun odotus alkoi aina itsenäisyyspäivästä. Itsenäisyyspäivästä alkoi talven synkin jakso, johon joulun valot toivat lämmön ja rauhan. Alkoi vuoden paras aika.
Itsenäisyyspäivä on myös koulutuksen takia sydäntä lähellä: Suomen historiaan mahtuu paljon, ja itsenäisyyspäivä on erittäin hyvä päivä historian muistelemiseen. Ilman historiaa Suomi ei olisi tässä. Vaikka itse en ymmärrä sotien merkityksen korostamista, sodilla ja niiden jättämillä arvilla on valtavan pitkät jäljet, jotka vaikuttavat jopa minunkin sukupolveeni. Suuri osa sotia käyneestä sukupolvesta on jo poissa, ja meidän tehtävä on tehdä uusi Suomi, perinteitä ja menneisyyttä kunnioittaen.
Nyt vietän itsenäisyyspäivää palmujen alla. Ulkona paistaa aurinko, lämmintä on vajaat parikymmentä astetta. Torttutaikinaa saa kaupasta, kun tietää mistä hakee. Piparitaikina täytyy tehdä itse, mutta Ikeasta saa valmiita pipareita ja glögisekoitusta. Pimeää, lunta, joulun odotusta ja rauhaa ei saa kaupasta. Joulumielen saavuttaminen on palmun alla vaikeata.
Itsenäisyyspäivän alla suomalaisena oleminen on entistä rakkaampaa ja lähempänä itseä. Silloin myös ärsyttää amerikkalaisuus, ja tietyllä tapaa myös täällä muukalaisena oleminen. Sopeutuminen, uuteen kulttuuriin jalkautuminen vie aikaa tolkuttomasti. Samalla olen huomannut myös haluttomuuteni sopeutua - koko ajan takaraivossa takoo tunne väliaikaisuudesta. En ole aina ajatellut näin, mutta tähän aikaan vuodesta koti-ikävä nostaa nämä tunteet erityisen pahasti pinnalle. Ja tosiasia on, että olisin jo valmis lähtemään kotiin. Täällä on ihana olla, ja tämä tuntuu hieman lomalta, mutta koti on aina koti.
Tällä hetkellä kotini on nyt täällä. Silti muistan Suomen ja kaiken rakkaan, joka siellä on, ja sytytän ikkunalle kynttilät. Tai no, eihän täällä ole ikkunanlautoja, joten kynttilät ovat takanreunalla. Ja kynttilöitä on tietenkin kaksi.
Oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille.
Sunnuntain ajanvietettä
Greyn anatomiaa ja 600 grammaa Tennesseetä:
Värjäsin tilaustyötä varten 600 grammaa Tennesseetä. Ruskea ja keltaiset nöttöset olivat samanlaista sotkua kuin nuo kaksi punertavan-oranssin kukertavaa syttyä. Niiden kanssa meni jo koko iltapäivä. Tennessee menee kippuralle neulottaessa, vyyhtinä se peittoaa jopa merinosilkin. Muistiin itselle: jos värjäät Tennesseetä, kaksi haltijalankaa (tms) vyyhdissä ei ole tarpeeksi. Äläkä ainakaan heitä konehuuhteluun.
Samaan aikaan toisaalla: reilut 300 grammaa Kid Mohairia ja 3,75 millin puikot.
Tämmöisten kanssa tuhertajille on huonevaraus yhdelle hengelle. Ei tosin hotelliin.
Suljetulle.
Samaan aikaan toisaalla: reilut 300 grammaa Kid Mohairia ja 3,75 millin puikot.
Suljetulle.
No nyt mullakin on semmonen: Teddy-kissapipo!
Tein eilen Grey's Anatomyn kakkoskautta väijyessä parin tumpulle ja kun puikkoja vielä kutitti, tekaisin pipankin. Teddystä! Koskaan ennen ei muuten kuuspuoloset bambut ole tuntuneet pieniltä jonkun langan kanssa. Aikaa pipaan meni pauttiarallaa puolitoista tuntia, kun tavoilleni uskollisena en tehnyt mallitilkkua, en sovittanut ennen kuin pipa oli puolivälissä, totesin liian isoksi, purin ja neuloin uudelleen :) Pipo on mallia syvä, en edelleenkään tykkää siitä, että korvat jäätyy. Tumput muuten koeajettiin eilen, kun lämpötila laski yksinumeroisiin lukuihin. Tarvis oli, hyvin palvelivat (mutta eivät todellakaan ole telkkarineulottavaa).
Tumput
Malli: Mostly Mittens, nro 23.
Lanka: Novita Nalle, tummanharmaa n. 50 g, turkoosi n. 30 g. Yksi tumppu painaa 39 g.
Puikot: 2,75 mm bambu.
Koko: Naisen, ohjeessa keskikoko. Tein varteen vain 60 s, ja lisäsin mallikertaan 2 krs lisää. Vielä muutama olisi saanut olla, pituus on vähän nafti. Peukut on hiukka pitkät.
Teddy-pipa
Malli: omasta päästä (huolellisen ja ankaran suunnittelun tulos): 64 s ja 36 krs, päättely kolmen puikon systeemillä. (Seuraavaan pipaan piisaa 4 s vähempikin.)
Koko: Isoon päähän.
Lanka: Novita Teddy, turkoosipätkis, 74 g.
Puikot: 6,5 mm, bambu.
Seuraavaksi pitäs saada kyllä jotakin isompaa. Villatakkeihin ois langat ja ideatkin, taidanpa mennä sorvaan seuraavaa projektia :)
Tumput
Malli: Mostly Mittens, nro 23.
Lanka: Novita Nalle, tummanharmaa n. 50 g, turkoosi n. 30 g. Yksi tumppu painaa 39 g.
Puikot: 2,75 mm bambu.
Koko: Naisen, ohjeessa keskikoko. Tein varteen vain 60 s, ja lisäsin mallikertaan 2 krs lisää. Vielä muutama olisi saanut olla, pituus on vähän nafti. Peukut on hiukka pitkät.
Teddy-pipa
Malli: omasta päästä (huolellisen ja ankaran suunnittelun tulos): 64 s ja 36 krs, päättely kolmen puikon systeemillä. (Seuraavaan pipaan piisaa 4 s vähempikin.)
Koko: Isoon päähän.
Lanka: Novita Teddy, turkoosipätkis, 74 g.
Puikot: 6,5 mm, bambu.
Seuraavaksi pitäs saada kyllä jotakin isompaa. Villatakkeihin ois langat ja ideatkin, taidanpa mennä sorvaan seuraavaa projektia :)
Subscribe to:
Posts (Atom)
