Beta-Blogger temppuilee. Tuleeko muille kommentoidessa tämmöistä virheilmoitusta:

Length Required
POST requests require a Content-length header.

Mistä tää voi johtua ja mitä sille voi tehdä? Oikeesti alkaa ottaan aivoon tää Bloggerin touhu, vielä jokin aika sitten tää toimi kun ajatus ja nyt takkuaa vähän väliä millon minkäkin asian kans. Mrr. (Tätä kirjoitettaessa sitten Flickrkin kuoli käsiin. Jee. Kyllä tekniikka on sitten ihmeellistä ja helpottaa niin kovasti eloa. Ei ookkaan verenpaine kun taas tapissaan.)

Sit toiseen asiaan. Olen ollut huomaavinani, että Halloween tekee kaiketi tuloaan myös Suomeen. Nyt on menossa kolmas lokakuun loppu putkeen, kun me ei olla Suomessa, ja silloin kolme vuotta sitten ei minusta Halloweenista puhuttu vielä mitään. Onko tää kovinkin yleinen ilmiö, että kurpitsoita veistellään ja kakarat pukeutuu ja niin edespäin? Kysyn, kun en tiedä, ilman sen suurempia sarvia ja hampaita. Tulin vaan ajatelleeks, kun ajatus siitä, että umpiamerikkalainen (no, juurethan silläkin on Euroopassa, milläpä amerikkalaisella jutulla ei olisi - paitsi kiitospäivällä) juhlapäivä Halloween tuntuu niin kovin vieraalta suomalaiseen kulttuuriin. Miksi Halloweenia juhlitaan/juhlittaisiin Suomessa? Siksikö, että tenavat (ja miksei aikuisetkin) saavat naamiaiset? Tarvitaanko siihen erikseen joku tietty päivä, jolla ei kaiken huipuksi ole edes suomalaista nimeä?

En halua kritisoida sinänsä Halloweenia tai sen viettäjiä. Jäin vaan näin ulkosuomalaisena miettimään, mihin sitä suomalaisessa kulttuurissa tarvitaan tai miksi se on levinnyt - ja nimenomaan amerikkalaisin piirtein? Olisihan suomalaisessa kekriperinteessä paljon aineksia omannäköiseen juhlaan. Ja sitä paitsi: juhlitaankohan muualla Euroopassa Halloweenia niin kuin se täällä maailman kolkalla tunnetaan? Ja miksi suomalaiseen juhlaperinteeseen ei ole tulossa vaikkapa isoa olutjuhlaa Oktoberfestin tapaan? Jotenkin sekin tuntuisi luontevammalta kuin tuontitavarana tullut (taas yksi) krääsäjuhla. Joulussakin on paljon materialistisia (ja amerikkalaisia) piirteitä, tarvitaanko niitä enää lisää?

Edellisestä voisi saada vaikutelman, että olen jotenkin amerikkalaisuutta vastaan, mutta se olisi harhaluulo. En todellakaan ole mitenkään peri-isänmaallinen tai vastaavasti amerikkalaisuutta vastaan. Mielestäni periaate "maassa maan tavalla" on erittäin hyvä, ja koitan elää täällä ulkomaalaisena sen mukaan. Sitä vaan en saa kallooni mahtumaan, että miksi Suomessa pitäisi - edes yhtenä päivänä tai iltana - elää kuin amerikkalaiset. Meillä on paljon hienoja juhlia ja paljon ammennettavaa suomalaisessa kulttuurissa, joten mihin tarvitaan lainakamaa?

No, se siitä.

Käsitöiden saralla huomasin tänään jälleen uuden asian: en totisesti ole miniatyyrimaalari. Mutta silti Jussi ja Pipsa on ylen somia ja rakkaita:

Edit: *vaikea ja ruma sana tähän* Ei nyt sit toimi mikkään. Ei Flickr, ei Blogger (voiskin vaihtaa Betaksi), ei mikkää. Meen kattomaan Zhivagoa. Jos nyt tulee Mörvelöpeikko meille niin revin pään siltä. Pysyköön vaikka siellä Elannissa, kun siltä meni nyt se kotiblogikin alta. Hmph.

Ediitin edittiä: Yksi ratkaisu löytyi tuohon beta-mallisten blogien kommenttiongelmaan. Karvis on jostain syystä laittanut koneelle Anonymizer-nimisen ohjelman, joka kai peittää ainakin IP-osoitteen (tai antaa toisen, kun mikä oikeasti on). Otin sen pois päältä, ja tyhjensin salasanat ja muut semmoiset Tuliketun muistista. Nyt kommentointikin onnistuu. En käsitä miksi toi ohjelma aiheutti virheen, mutta näyttäisi nyt pelittävän. Outoa. Alan vakuuttua siitä, että tämä tietotekniikka on vähintään henkimaailman hommia. :) Pahoittelen haamuilua. (Niin, ja vaihdoin kuvan Flickrissä olevaan kuvaan. Flicrkin näyttää toipuneen nyykähdyksestään. Saako bloggerissa olevan kuvan deletoitua jotenkin?)

"His wrath will be terrible, his retribution swift."

(pinnat sille, kun tunnistaa otsikon. Mörvelöpeikko otti ja kosti julmimmalla tavalla.)

Realitytrillerimme Villatakki (American Cardigan, USA 2006) jatkuu tänään jaksolla "Mitä purin tänään?":

Oli ihan K-18-kamaa se hetki, kun huomasin ton mokan. Ihan ensimmäisessä mallikerrassa. Ja vasta nyt! Eihän tässä olekaan kun 150 kerrosta ja 60 cm takana..

Onneksi ei ole mitään, mitä neula ja pätkä lankaa eivät voisi korjata! Jack Bauer nitisti terroristeja, minä hain lipaston ylälaatikosta Fiskarsit:

Kyllä vähän jännitti, että jos tota en saakaan korjattua, mutta kävin neuleen kimppuun päättäväisesti kuin härkä Pamplonan kadulla - ja näytti onnistuvan. Nurjaa puolta ei juuri kärsi katsoa, mutta hällä väliä! Oikealta puolelta näyttää nyt siltä kuin pitääkin :)

Samaan aikaan toisaalla: uunissa on paljon pieniä valkoisia pullia...

Edit: Oikeesti. Älkää kiusatko toista upeilla talvikuvilla. Dances With Wool on julmin. Ihan silkkaa taidetta joka ainoa. (Lisään tähän linkkejä kun kävelee vastaan. Eilen tuli blogikierroksella vastaan ihania, ihania kuvia, mutta enhän mää niitä enää muista, että missä blogeissa ne oli.) Koti-ikävä on tähän vuodenaikaan pahimmillaan, eikä vähiten näiden upeiden ja oivaltavien kuvien vuoksi!

Arkistojen aarteita

Mie tiiän, että jännityksellä siellä odotetaan, koska takki on valmis. No, pian se valmistuu :) Yli puolenvälin ollaan jo hyvinkin. Vielä on jäljellä vartalo-osa vyötäröstä ylöspäin, huppu ja reunukset, eli ei kovinkaan paljon. Takin valmistumista odotellessa ajattelin vilauttaa muutaman löydön, jonka tein eilen W:ltä saamistani ristipistolehdistä. W siivosi kaappejaan taannoin ja lahjoitti vanhoja lehtiään ja kirjojaan. Vanhin on vuodelta 1986, ja tyyli on sen mukaista:

Kirjotut korvikset, hmm. Pitäisiköhän? Ja kuinka upea meikki rouvalla onkaan... No, lehti on tosin peräisin vuodelta 1992, mutta kasarivaikutelma on edelleen aika voimakas :) Ajan kuluminen näkyy muuallakin. Aikanaan DMC:n lanka on ollut tosi halpaa:

Kaikki sävyt kolmellakympillä! No, sävyjä ei 1990-luvun alussa ollut kuin 360, mutta silti! Nykyään noin 450 sävyä maksaa pakettina päälle 140 dollarin (mikä sekin on vielä halpa).

Joissain ideoissa näkee selkeästi amerikkalaisia piirteitä. Ainakin minusta koko ruokailuhuoneen koristaminen - verhoja myöten - on aika vieras ajatus:


Muutama hauska idea kyllä löytyi. Aidan voi liukuvärjätä, jos tekee siluettitauluja - ei tarvitse kuin pistellä vähän mustalla:

Ja todella upeita nuppineulatyynyjä oli tullut erään lehden kilpailuun:


Eräässä lehdessä oli vielä vinkki, että ristipistoja ja kankaanmaalausta voi yhdistää. Pisteltyyn kuvioon voi tehdä täydennyksiä (esim. ranskalaisia solmuja korvaamaan) teräväkärkisellä kangastussilla. Loistava idea, jos inhoaa ranskalaisia solmuja!

Ja paljastuipa sekin, mitä Joulupukin muori tekee joutoaikoinaan:

No, neuloa aion miekin, kun jouluna elämä rauhoittuu hetkeksi :)

Nyt palmikkotakin kimppuun!

Laitan kuvia kesken projektin Mörvelöpeikon kostoisku 2.0:n uhallakin, ja yhden vinkin, jonka ihan itse (*pauk*) keksin :)

Ekana vinkki. Olin hyvän ystäväni W:n kanssa maanantaina shoppailemassa ja koriin hyppäsi puikkostoppareita tai puikonpidikkeitä, en ole ihan varma oikeasta nimestä. Joann.comissa on myynnissä vastaavia. Nämä ovat Cloverin valmistamia, ja ajattelin ottaa kokeille, jos nämä on ihan viksuja kapineita, niin ostaa sitten sen isomman satsin. Pienessä on viisi, isossa kolme. Nää on kai tarkoitettu käytettäväksi vähän niinkun ne sukanmalliset, eli puikkosatsin ympärille pitämään ne kasassa. Mie eilen pähkin, että kuinka saisin mitattua takin lievettä, kun helma on edistynyt kivasti, mutta 80 cm:n pyörö taipuu huonosti mittailuun, kun mittanauhalla kopeloidaan 120 cm:n kappaletta. Tunnemme kaikki ilmiön: käännät selkäsi, ja pyöröpuikon päästä on luiskahtanut noin kolme sataa silmukkaa pois ja ne ovat ehtineet purkautua kymmeniä kerroksia alaspäin neuleessa - ja kaikki vain 3 sekunnin aikana. Ilmiön välttämiseksi torppasin pyöröpuikon päihin stopparit:

Kyllä nyt kelpaa mittailla! Ei varmana luiskahda silmukat. Nuo renkulat on kai suunniteltu alle kolmosen puikoille, mutta viitosen pyörön ympärille ne menivät oikein mukavasti. Varmaan niille on käyttöä ihan alkuperäisessä tehtävässään, joskin epäilen, että ne sukat tai nallet (oisin ostanut, jos löytäisin niitä jostain!) on parempia siihen käsveskassa projektien kulettamiseen, koska puikot ei pääse puhkomaan sitä Burberryn silkkivuorta (harhar) :D

Ja se takki sitten... Olen tikutellut sitä kaikissa mahdollisissa väleissä, mutta hidasta on, kovin hidasta. Pidän jännitystä yllä, ja näytän takakappaleen paneelista pienen tirkistelykuvan:

Jep, kerrattuja hannunvaakunoita, ja reunakuviokin on ennestään tuttu. Eli hyvin yksinkertaisella linjalla mennään, toivottavasti tää nyt onnistuu. 150 grammaa on takana, ja vielä olisi lankaa 950 grammaa jäljellä. Hyvin riittää, saatan saada hupunkin!

Mitä yhteistä on neulojalla, kaivoämpärillä ja jääkiekkovalmentajalla?

Eilen kotiovella odotti jättimäinen laatikko:

Mitähän se olisi voinut sisältää?

Niinpä niin.
Värejä seitsemän:

Seitsemää väriä, 14 kerää (700g) kutakin. 98 kerää lankaa, 4900 grammaa. Ei tartte miettiä, mistä ottaisi villatakkilankansa :) Mulla on ollut vähän ongelmana ton lankavaraston suhteen koon lisäksi se, että mulla on pieniä määriä lankoja. Vain muutamaa harvaa (ja ohutta) poikkeusta lukuunottamatta isompiin neuleisiin ei ole lankaa. Nyt on.

Oli boksissa muutakin, pari kirjaa:

Mosaic Knittingiä ei oikeen saa mistään; kirjakaupassa sanottiin, että painos on loppu. Niinpä taisin saada sen kreivin aikaan, ja hyvä, että sain! Siitä löytyy vielä yllinkyllin inspistä mosaiikkineulontaan, eikä ollenkaan valmiita ohjeita. Erinomaista! Mutta tuo Gathering of Lace. En oikeen osaa sanoa siitä vielä mitään. Eilen sitä selasin, ja koetin etsiä neuleita, jotka voisin toteuttaa, mutta en löytänyt mitään sävähdyttävää. Saa nähdä jääkö tämä hyllyyn, vai myynkö pois.

Nämä tulivat, kun pyysin ystävääni V:tä maksamaan koirien ja pikkupojan takit sekä muutaman muun jutun lankana. V yllätti totaalisesti ja iloisesti! Näistä on iloa vielä pitkään.

Itse asiassa langoille on jo joitakin suunnitelmia olemassa. Päätin kuitenkin sisukkaasti (oi kuinka henkiset henkselit paukkuu!) pitäytyä harmaassa palmikkoneuleessa ensin ja saada se valmiiksi ennen uusia haasteita. Sen suhteen tuli pieniä mutkia matkaan, ja säädän ohjetta vieläkin :( Tunsin itseni eilen aivan täydelliseksi amatööriksi kun tajusin pari omaa mokaani. Ei pitäisi mennä haukkaamaan liian suuria paloja. Mutta koskaanhan ei opi, jollei joskus mokaa, tuumin, ja aamulla säädin ohjetta uuteen uskoon ohjenuorana Juhani Tammisen laajalti viljelemä KISS*. Ja totta se on - yksinkertainen on kaunista. Toivottavasti pääsen pian näyttämään kuvia valmiista neuleesta. Mutta sen sanon, että jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty niin itse takin neulominen on varmaan ihan lastenleikkiä!

*muuten en KISSistä enkä Tamista tietäisi yhtään mitään, mutta jouduin kerran sattuman ja kuntatyönantajan oikusta kuuntelemaan Tamia seminaariin. Siten Tami - ja sitä myöten KISS - ovat etsautuneet tulisin kirjaimin herkän psyykeni kudelmaan. KISS muuten tarkoittaa Keep it simple, stupid, eikä se oikeastaan ole kauhean huono ohjenuora. Ja jos sitä olisi noudattanut heti alussa, ei olisi tarvinnut purkaa niin monesti, eikä olisi itsetunto kuhmuilla kuin kaivoämpäri. Tosin itsetunnolle tekee hyvää saada vähän kolhuja, ei pääse luulemaan liikoja itsestään. Niin kun esmes et luulis itseään neulesuunnittelijaksi tai jotain. ;))

Haasteita

Eilisen illan säädin mallitilkkua, jonka leveys oli miehekkäät 80 silmukkaa. Sen perusteella pääsin laskemaan takin lopullisen leveyden mallikertoina ja silmukoina, ja nyt on silmukat luotu. Neulonta voi alkaa! Ohjeella onkin sitten ihan kunnolla kokoa...

Mie halusin, että tämän palmikkotakin kanssa ois vähän haastetta, mutta en mie nyt ihan tätä ollut ajatellut. Takin vartalo-osan ohje on yhdeksänsivuinen. Jos tää ei ihan tällä viikolla ole valmis, niin ei kannata huolestua, mie olen todennäköisesti mennyt sekaisin noissa ohjesivuissa ja puran kuudettasataa kertaa tuota vartalo-osaa :D
Niin, ja jos joku tuosta isosta kuvasta ottaa tolkun niin "ohjeen" saa aivan vapaasti kopioida. :D

PS. Miksi, MIKSI, blogeissa alkoi vilkkumaan tänään niitä bannereita, joissa lukee, että jouluun on enää 63 päivää? MIKSI?! Iski tuska ja ahdistus. :I (Ei bannerin takia, vaan siksi, että 63 päivää on tosi lyhyt aika. Joulu yllättää näemmä joka vuosi.)
PS2. ....ja miksi Suomessa sataa lunta ja meillä ei?! Iski myös koti-ikävä. :(

Edelliseen postiin on tullut vähän edittiä. Tässä vielä kuva tuosta kääntyvästä reunasta:

Noin karkeasti ottaen se siis näyttää siltä, kuin siinä olisi kaksi reunasilmukkaa. Se kääntyy itsensä ympäri, mutta minusta sillä tulee toimiva ja kiva reuna sen perinteisen sijaan.

Ja tässä syy siihen helman monimutkaiseen aloitukseen keskeltä. Tarvitsin kaksi neuloutuvaa reunaa, koska helma jatkuu etuosaan ja kaulukseen asti.

Tuossa näkyykin jo noi nappilistat, mutta en ole ihan varma, jääkö ne tuolleen. Kuvassa näkyy, jos osaa katsoa, tuossa oikeanpuoleisessa kulmassa, pientä nukkaantumista. Se on tuon merinon ominaisuus, se ei kauhean montaa kertaa tykkää purkamisesta. Tuota reunaa säädettiin aika paljon, joten se kulma pääsi vähän nukkaantumaan. Jos tuo kauneuspilkku alkaa silmää kovin häiritsemään, pistän kulman uusiksi - ja samalla varmaan nappilistaan tulee jotakin pikkupalmikkoa. Mulla oli ensin ajatus tehdä jotkut megakomeet napit tohon, mutta ehkä muhkeiden palmikoiden vastapainoksi on syytä hankkia vaan normaalit, isot puunapit. Ne aikomani kelttinapit hukkuvat vaan tohon palmikkomereen :)

Omat vormulatossut!

Mie sain omatkin vormulatossut valmiiksi - kuumeen ja lääkkeiden sumentama aivo ei kyennyt monimutkaisempaan. Ja ne on ihanat! Niitä on koeajettu tämä ilta ja ne on mitä parhaimmat kotona hiippailuun! Pientä fiksailua on ohjeessa (aina on) mutta tossut itsessään on tosi kivat!

Juu, mulla on tommoset "terveisiä Ankkalinnasta"-jalat :)

Tarkempaa speksiä lupasin näistä, ja tässä tulee:
Vormulatossut*
Lanka: Patons Classic Wool, 100% merinovilla, 100 g = 204 m.
Puikot: 3,5 mm bambu.
Menekki: 55 grammaa (!).
Koko: naiselle, jalan koko 40-41.
Malli: omasta päästä.
*Nimi johtuu edellisen postauksen kuvasta, joka toi mulle mieleen vormulaveneen..

Haluatteko ohjeen tossuihin? Ei se mitään, kerron sen silti.

Tiheys neuleessa on 22 s/10 cm. Neulos on tiivistä ja napakkaa. Vastaava lanka paksuudeltaan on Novita Isoveli.
Aloitus: Luo silmukat kärjestä aloitettavaa tossua varten esimerkiksi Ullan ohjeella (itse käytän toisentyyppistä metodia, mutta kyseessä on makuasia). Tarvitset aloitukseen 8 silmukkaa, jolloin jokaiselle puikolle tulee 4 s. Kerroksen alkamiskohta on puikkojen I ja IV välissä, ja kerroksen alkamiskohta tulee jalkaterän päälle.
1. krs: o.
2.-5. krs: Lisäyskrs: lisää 1 s jokaisella puikolla: I ja III puikon lopussa ja II ja IV puikon alussa. Lisäyskeinolla ei ole väliä. Itse lisään neulomalla 1 s:n etu- ja takareunoistaan oikein. Tällöin lisäys tehdään I ja III puikoilla toiseksi viimeiseen silmukkaan, ja II ja IV puikoilla ensimmäiseen silmukkaan.
6. krs: o.
7. krs: lisäyskrs.
8. krs: o.
9. krs: lisäyskrs.
10-11. krs: o.
12: lisäyskrs. Nyt jokaisella puikolla on 11 s ja krs:lla 44 s.
Neulo vielä 35 krs oikeaa. Jos jalkasi on pienempi, vähennä krs:ten lukumäärää. Jaa neule tasoksi niin, että se ei valmiina neuleena purista jalkaterän päältä vaan istuu mukavasti (ks. kuvat yllä).
Jaa tasoksi, kun neule on sopivan mittainen. Tee I ja IV puikkojen välissä 4 s:n palmikko vasemmalle: siirrä 2 s IV puikolta apupuikolla työn eteen, neulo 2 s o I puikolta IV puikolle, neulo sitten apupuikon s:t I puikolle. Neulo 1 krs oikeaa. Kun tulet krs:n vaihtumiskohtaan, aloita neulominen tasona. Nosta tasoneulessa aina reunasilmukka (RS) nurin, toisin sanoen neuleen reunaan tulee ketjusilmukoita muistuttava reunus.
1. krs (NP): RS, nosta seuraava silmukka neulomatta niin, että lanka jää työn taakse. Neulo krs nurjaa, kunnes puikolla on jäljellä 2 s. Nosta seuraava silmukka jälleen neulomatta niin, että lanka jää työn taakse, RS.
2. krs: RS, SSK (nosta 2 s oikein neulomatta, siirrä ne vasemmalle puikolle ja neulo yhteen), neulo krs oikeaa, kunnes puikolla on jäljellä 3 s, 2 o yhteen, RS.
Toista näitä kahta krs:ta kunnes jäljellä on 26 s. Neulo oikeata vielä 15 krs (muista nostaa nurjalla RS:n viereinen silmukka), tai kunnes tossu on sopivan mittainen. Silmukoi takasauma kiinni. Päättele ja höyrytä. Koristele kiinnittämällä villalanka- tai satiininauharusetti muutamalla pistolla palmikonkohdan alapuolelle. Neulo toinen tossu samoin, mutta neulo palmikkokohtaan oikealle kääntyvä palmikko. Neulo samoin kuin vasemmalle kääntyvä palmikko, mutta siirrä IV puikon 2 s apupuikolla työn taakse.

Edit: langan paksuudesta laitoinkin jo kommenttilaatikkoon, mutta tässä vielä lyhyesti:
Lanka, joka mulla oli, on paksuudeltaan Isoveljen luokkaa. En siis mene vannomaan, että Isoveljen menekki on sama, tai että se neuloutuu samalla tavalla. Tuo Patonsin lanka voi olla "kuohkeampaa" ja mennä tiiviimmin kasaan neuloksessa kuin Isoveli, joten tiheys on ohjeellinen. Kun aloitat tossua kärjestä, silmukka- tai kerrostiheydellä on vähän merkitystä, koska leveyttä joutunee säätämään omaa jalkaa vastaavaksi - mulla on leveä jalka, jollain toisella voi olla hyvin kapea ja pieni jalka. Samoin pituutta joutuu säätämään, koska ei kaikilla tietenkään ole näin iso jalka kun mulla. Eli tuo ohje on viitteellinen, koska tossua on pakko kokeilla omaan kinttuun neulomisen välillä.
Tossu on takaa aika matala, joten jos haluat korkeamman takasauman, lopeta kaventaminen aiemmin. Nostettujen silmukoiden reuna muodostaa aika tiiviin reunan, joten sekin auttaa tossun paikallaan pysymisessä. Joka tapauksessa tiukasta käsialasta on näiden kanssa etua.

Siinäpä se. Ilmotelkaa jos on mokia. Mie otan kuvan tosta käpertyvästä reunasta kun aurinko taas paistaa, koska näin iltasella siitä ei tullut selvää.

PS. Takin helmalipareen kanssa näyttää viimein onnistuvan. Helma on ollut pari päivää telakalla, ja ensi kokeilut tänään näyttäisivät, että putkeen menee! Kuvia, kun rohkenen näyttää, eli kun valo piisaa.

Veneen mitalla

Eilisen päivän kuumehoureiden keskellä viimeistelin näitä:


Naapurit ja hyvät ystävämme muuttavat Suomeen, itse asiassa kone taitaa olla juuri noussut. Eilen he istuivat meillä vielä iltaa, ja ajattelin muistaa heitä lämpimin töppösin - niille voi olla vielä käyttöä ;) Koko oli hieman arvoitus, mutta tiesin Sonjan jalan kooksi hieman pienemmän kuin omani. Jannen jalan koon heitin arvalla, mutta senkin mitoitin "oma jalka plus risat". Oma koipeni on kokoa soutuvene - vain airot puuttuvat, kun kenkärivistöä katsoo. Yllättävän hyvin tossut sopivat saajien jalkaan. En muistanut ottaa kuvia tossuista jalassa, enkä punnita tossuja, enkä paljon muutakaan, mutta laitan tarkempia speksejä kun saan omat tossut valmiiksi. Tykkäsin mallista kovasti, ja yhteen tossuun paloi aikaakin vain 1,5 tuntia, joten ne tulevat nopeasti valmiiksi. Eli omat tossut on tarkoitus tehdä pian, niille alkaa olla täälläkin käyttöä. Ensin sairastan tään lentsun loppuun, energia on ihan nollassa.

Tässä vielä kuva tossun sivuprofiilista. Pitkänluikea töppönen on virtaviivainen kuin vormulavene!


Mie laitan jotaki ohjeen tynkää, kun saan aikaiseksi. Vaikeita nää ei ole tehdä, ohje mahtuu yhdelle Post-It-lapulle. Kun vaan löytäs sen lapun...

Unohdin eilen. Salanimen blogiarpajaisvoitto kolahti luukkuun eilen. Kamerassa on vain pimeitä kuvia, kuva voitosta on Salanimen blogissa. Paketissa oli vinkeätä efektilankaa, Jussia, tikkareita ja Unikko-servettejä. Kiitos kovasti!

Joko kyseli edellisen viestin kommenteissa jo valmiin neuleen perään. Vastasinkin jo kommenteissa, mutta tulkoon uudelleen: lankaa on projektiin varattu 1,5 kiloa, eli hetki voi mennä tikutellessa. Valmista tulee hiljalleen, mutta toivon kärsivällisyyttä, etenkin kun toi peikko on näemmä jäänyt meille asumaan ja haluaa niin kovasti osallistua projektiin.

Kello on 7.05 aamulla*, luin blogit jo, kurkkuun tekisi mieli kajota pulloharjalla ja päätä kivistää. Menen nukkumaan. Jos lentsu ei kovin pahaksi äityisi, kun heti ymmärtäisi nukkua.

*Karvis lähtee aikaisin töihin, mie nousen samalla.

Mörvelöpeikko ja kadonnut lanka

(Otsikkohan on melkeen kun joku Muumien nimi..)

Mörvelöpeikko - pentele - näki edellisen postauksen, ja yön aikana oli tehnyt kolttosiaan:

Tota mie en ala enää purkamaan, se on hihan puolivälissä ja se hiha on jo päätelty ja pingotettu. Otan kätöseen neulan ja lankaa - varmaan nurjiakin voi jäljitellä samaan tapaan kuin oikeitakin? (Uskotellaan mörvelöpeikolle kumminkin, että puran hihan. Mörvelöpeikot ovat niin vähästä onnellisia. Ette sit hiisku sille, että hihaa on paikattu luvattomasti. Mörvelöpeikko on muuten oikeesti neulojan paras ystävä: se haluaa vaan, että lankaa riittää ja riittää. Ja lankahan riittää, kun sen neuloo moneen kertaan. Koko ilo irti langasta! Jostain syystä peikkoparka tosin luulee, että neuloja saa suurinta iloa mohairlangoista ja muista.. Mutta se ei ole peikon vika, vaan ominaisuus. Kenties peikko on kotoisin Nokialta.)

Hihat on siis valmiit, ja aloittelin jo helmaa. Peikko ei vissiin näihin karkeloihin ehtinyt, joten rohkenen näyttää visioni täälläkin. Ensin helmalistan aloitus invisible cast-on -menetelmällä:

(Reuna ei ole vino, kuvausassistentti jäi kai taas suustaan kiinni johonkin..)
Piti tietysti kokeilla, saanko kuviota jatkettua sujuvasti, joten apulanka mäelle ja toista helman puoliskoa puikottelemaan:

Tuulen viemää-merkki kertoo luontikerroksen paikan. Ehkä sitä ei oikealta puolelta huomaa, mikä on tärkeintä. Nurja puoli paljastaa luontikrs:n, mutta onneksi sinne harva kurkistelee:

Osa silmukoista oli pakko neuloa kiertäen, ettei jäisi tyhmiä reikiä. Palmikkoneulos kuitenkin antaa aika paljon anteeksi.
Ja tiedän, tuo helmajuttu kuulostaa vaikealta, mutta paljastan myöhemmin, miksi tarvitsen kaksi neulottavaa reunaa helmalistaan. Jos siis ideani toimii.

Muistatteko tämän: "Luulisin, että tässä on kaikki. Voi olla, että jossain on vielä pieniä nöttösiä." Niin, nöttönenhän on pelkkä määrittelykysymys:

Tällä kertaa se nöttönen painaa piirun verran päälle 4,9 kiloa.

Mie en ollenkaan muistanut tuon boksin olemassaoloa. Se paljastui vasta, kun olin hakemassa yhteen (vielä) salaiseen projektiin lankaa, ja mietin, että missähän ne langat on, kun en ollenkaan muistanut punninneeni niitä viikonloppuna. Kurkistin työhuoneen kaappiin, ja siellä alimmaisena oli tuo jättimäinen laatikko. Oli taas ihan voittajaolo, luulin nimittäin silloin viikonloppuna, että siellä ois mun askartelutarvikkeita. Jos siellä olikin lankaa, missähän ne askartelujutut on? Tämmöisestä hamstraamisesta on tultava loppu. (Kiitos kaikista kommenteista tuohon edelliseen lankapostiin. En näemmä ole ainoa. :D)

Edit: nurjien jäljittely onnistuu ihan ok. Kyllä sen huomaa kun katsoo, mutta ei sen niin väliä.

Ja tuossa helmalistan pätkässä on yhdessä kohdassa epälooginen palmikonkierto, joka ei ole virhe. Syy on lyhyesti epäsymmetrisessä mallineuleessa ja siitä, että siitä on saatava peilikuva. Jos tuo epäjatkumiskohta ei tule keskitakakohtaan, se tulee jonnekin muualle. Voi olla, että peitän sen vielä ketjusilmukoin, vähän samaan tapaan kuin Viikinkineuleissa. Katsotaan. Mutta siis mun moka se ei ole, vaan ihan tarkoituksella tehty. Disainia siis.

En uskalla näyttää enempää.

Mörvelöpeikko hiipii nurkissa, siksi vain pienestä kulmasta kuvaa.

Langattomalle lokakuulle olisi ollut ilmeinen tilaus

Lupasin hyllyttää palmikkoneuleen ja tehdä jotain muuta. Teinkin. Karvis on viikonlopun töissä, ja mulla oli vähän tylsää, joten päätin kaivaa lankaboksit esiin ja katsoa, paljonko sitä lankaa oikeasti on. Sitä on muuten paljon. Sitä on niin paljon, että heikottaa. Se kaikki on hankittu viimeisen 1,5 vuoden aikana. Toivottavasti Karvis ei nää tätä, koska muuten Visa menee katkipoikki oitis.

Nämä löytyivät pelkästään makuuhuoneesta ja ruokailutilasta (!). Isoissa sängynaluslaatikoissa on vyyhdittäviä (osa), mohairlankoja (yksi kokonainen laatikko!), Butterflyitä ja Novitan villalangat villasekoitelangat. Pussissa on KnitPicksin uusimmat ihanuudet, pahvilaatikoissa jättikartio ja Pirtin kampalankaa. SNY:n ihanat langat tutustuvat vielä meidän kortteeriin, siksi niillä ei vielä ole omaa kotia.

Nämä olivat työhuoneessa. Luulisin, että tässä on kaikki. Voi olla, että jossain on vielä pieniä nöttösiä. Lahjaksi meneviä lankoja näissä ei kuitenkaan ole. Pahoittelen huonoja kuvia, koitin saada hyvässä valossa mahdollisimman paljon laatikoita ja mahdollisimman vähän sekasotkua näkyviin. (Consuelaa ei vieläkään ole näkynyt. Oisiko syyslomilla.)

Ja se määrä. Sitä lankaa on kolmekymmentä kahdeksan kiloa viisisataa kolmekymmentä kaksi grammaa. 38 532 g. Siis melkein neljäkymmentä kiloa. Ja paljonko tarkalleen ottaen on neulottu tähän mennessä? Mene tiedä, reilusti alle viisi kiloa kuitenkin. Voihan kettu. Täytyy muistaa kaivaa tämä postaus esiin joka kerta, kun alkaa näpeissä poltteleen siihen malliin, että taas Visaa viedään.

Kuriositeettina mainittakoon, että langoista 41,75% on Novitaa, ja niistäkin reilusti yli 60% on puuvillaa tai puuvillasekoitetta. 42% 38 kg:sta on muuten aika paljon. Liikaakin. 38 kiloa on liian paljon. On syytä mennä itseen, ja neuloa osa - iso osa - pois, ennen kuin uutta tulee tupaan. Paitsi että sitä on tulossa, tilaustöistä maksuna. Mihinhän ne survoisi? Joka tapauksessa, ei pidä luulla, että tällä postilla paukutellaan henkisiä henkseleitä. Tämmöinen hamstraus on varmaan jo sairaus. Ainakin on syytä katsoa peiliin - ja lankalaatikkoon!

Karvis on huomennakin (meillä on nyt lauantai-ilta vielä) töissä, joten on mahdollista, että huomenna sitten muutetaan nuo grammat kilometreiksi. Se voisi sopia sadantonnin arpajaisaiheeksikin, sitten aikanaan ;)

Palmikkotakki meni lihoiksi, uutta pukkaa. Siitä kuvia sitten, kun ollaan selvillä vesillä. Kuulemma keskeneräisten vilauttelu vie säännönmukaisesti sammakkolammelle. Malttia siis.

Mulla on maailman paras SNY!

Päivä oli suorastaan uuvuttava. Syykin on (jälleen) oma vika: mie jätän ruokakaupassa käynnin aina viime hetkeen, kun jääkaapissa kurkistaa vain valo ja Karvis on syönyt jo viikon pelkkiä pakasteruokia. Tänään ei muu auttanut kuin tehdä kierros kaupoissa. Ruokakaupassa käynti täällä kolkilla ei onnistu kuten Suomessa: Passatin keula kohti Citymarkettia (tai muu vastaava paikka), josta saa kaiken kumppareista kermaviiliin.

Ensin menin farmer's market-tyyppiseen kauppaan, jossa on parhaat hedelmät. Sieltä postin kautta etnisten ruokien kauppaan, josta saa lampaan jauhelihaa, Arielia, rahkan tyyppistä jugurttivalmistetta ja luutonta kananrintaa. Sen jälkeen normaaliin ruokakauppaan hakemaan vesi, vissyt ja kahden litran limsapullot. Sitten apteekin kautta isompaan markettiin, jossa myydään kaikki isoissa pakkauksissa (ja josta syystä haen esimerkiksi banaanit paikoista, joissa niitä myydään alle viiden kilon laatikoissa). Koko hässäkkään meni karvan verran päälle kuusi tuntia, eli koko päivä.

Purin kassit, söin hieman, ovella kolahti. SNYn yllätys ei olisi voinut sattua parempaan saumaan:


Jo tuo kuoren teksti sai minut heti paremmalle tuulelle ja mielen virkeämmäksi, mutta kun avasin sen, en meinannut pysyä enää nahoissani:


Heli Laaksosen ihana kortti! Salmiakkia! Karpalojauhetta! Mustatorvisienikastiketta! Gutermannin vaaleanpunaisia ja vaaleanvihreitä 9/0-helmiä! Siniharmaata Kamenaa! Marks&Kattensin Biancaa kahdessa ihanassa pätkäsävyssä! Ja viimeisenä: Rowanspun dk-lankaa!

Ja nämä kaikki keskustelivat jo kanssani (mulla on hyvin vähän seuraelämää joten ihmekös jos lanka alkaa keskustella): Rowanspuniin saattanee olla piilotettuna Ene, Kamenassa asunee Swallowtail, ja Biancat kuhertelivat jo Kotiväen kanssa. Salmiakki menee herkkuna omaan nassuun, tosin hiljaa ja nautiskellen. (SNY:lle: mie olen kokeillut jo aikaisemmin, Sisu Hornaa menee suuhun kerralla pussillinen ja risat. Tajunta laajenee samalla neliökilometrikaupalla.) Karpalojauheen käytän herkutellen aamupalan kanssa, ja sienikastikkeella kruunaan pihviaterian. Helmet eivät vielä olleet päässeet yksimielisyyteen tulevasta projektista: vaaleanvihreän kanssa kommunikointi ei onnistunut ollenkaan, sillä se oli postipaketissa päässyt vapauden makuun ja levinnyt pitkin pussia, joten se oli vielä aivan vallaton ja villitsi nuo pinkitkin. Onneksi sain melkein kaikki kerättyä jemmaan, loput upposivat imurinruuaksi kokolattiamattoon :)

Ihania, ihania lankoja ja lahjoja! Mulla ei ole vielä ikinä ollut mitään näistä langoista, enkä kyllä tiedä raaskinko ihan heti niitä neuloa. Käsityöläisen itsetuntoni sai kolauksen tuon palmikkovirityksen kanssa, mutta kunhan siitä toivun, näistä joku pääsee puikoille. Kiitos ihanasta paketista, SNY! Teit epäonnen perjantaista onnenpäivän! :)

Nyt mulla on vähän huono omatunto, kun SNYni ei ole saanut minulta vielä tässä kuussa mitään. Jemmaan marraskuuhun isoa pakettia, joka toivottavasti korvaa tämän odottamisen positiivisesti..

Ja edellinen postaus palmikkotakin viimeisimmistä käänteistä mykisti lukijakunnan ilmeisesti täysin. Kenties ruutujen takana ei nähtykään viritelmääni komiikan kliimaksina, vaan traagisena ja surullisena tapauksena. (Virheitä löytyi lisää, jälleen lukijat olivat tarkkaavaisina.) Toivoin, että olisin voinut tuottaa hilpeitä hetkiä (sillä miekin koetan nauraa itselleni ja virityksille, koska hapannaamana ei ole lysti olla). Novitamaiseen ilotulitukseen ei varmaan päästä, mutta silti olen traumatisoinut viattomia sieluparkoja. Jostain syystä viime aikoina neulomisharrastuksestani on siis hyötynyt vain terapeuttikunta. Hmm.

:)

(Takille on olemassa jälleen yksi idea. Sorvaamme sitä, palaamme näihin sekaviin tuokiokuviin, kun on se sopivan mittainen pätkä taas neulottu - jotta sen voi purkaa. Kerijälaitteella voi muuten hyvin purkaa tekeleitään, eikä tunnu edes niin pahalta. Purkaessa ilman tuntuu pahalta kun joka ainoan metrin joutuu käsin punnertamaan pieneksi, liian tiukaksi nöttöseksi. Kerijälaitteella harmistusta ei edes huomaa! Taas yksi plussa!)

Epäonnen päivä

Tapahtunut tähän mennessä:
Neulottu ensimmäinen versio. Purettu se, ei näyttänyt hyvältä. Neulottu toinen versio, etukappaletta saatu aikaan n. 50 cm. Huomattu etukappaleessa moka. Irrotettu virheellinen alaosa, neulottu uudelleen. Neulottu toista etukappaletta myös se 50 cm. Yhdistetty uusi alaosa vanhaan yläosaan. Kuvassa toinen etukappaleista.


Yhdistin etukappaleen ala- ja yläosan eilen. Huomaako yhdistämiskerroksen? Huomaa tietenkin! Täytyyhän kädenjälki näkyä, ei sitä turhaan eilen kahta tuntia väännetty.

Oikeiden ja nurjien silmukoiden muodostamien raitojen vaihtumiskohdat olivat selättää polkkaajan, mutta jo kerroksen loppupäässä osasin jo melkein yhdistää ne ilman omituisia puolikkaita nurjia silmukoita. Se yhdistämiskerros näkyy tuon alimmaisen hannunvaakunan päällä olevan ristikon alareunassa. Ja varmimmin sen näkee noista suippopäisistä reunakuvioista: ensimmäisten kuvioiden yläpää on oudon suippo. Moka mikä moka.

Nämä on kuitenkin pieniä juttuja, jotka voisi unohtaa, ellei juuri tuon yhdistämiskohdan yläpuolella olisi vasemmalla toisessa reunakuviossa yksi väärä palmikonkierto. En olisi tätä itse hoksannut (ennen kuin liian myöhään, kuten yleensä), mutta onneksi lukijat ovat tarkkasilmäisiä ja sain vinkin tästä sähköpostiin. Olen tosi, tosi iloinen, että tästä sain vinkin, koska tuo olisi ottanut lanttuun niin maan perusteellisesti sitten myöhemmin. Jäin kuvatessa vaan miettimään, että muitakin tarkkasilmäisiä lukijoita täytynee olla, ja mun tuotosten täytyy olla kyllä aikamoisia painajaisia välillä. No, mutta nauruhan pidentää ikää. Totean kummiskin vielä, että jos (ja kun!) mun keskeneräisissä on mokia, niistä saa ja pitää huomauttaa. Mie mieluummin puran ja teen uudelleen kuin hoksaan sitten pingottaessa sen mokan, joka vie neuleen kaappiin käyttämättömänä. Kiitos siis tästä korjauksesta, samoin kuin Ainoliisan aiemmasta. Aiempaa pisteltyä merkkiä en voinut enää korjata, mutta onneksi tälle voi vielä tehdä paljonkin.

Koska yhdistämiskohta pistää (ainakin minun) silmään, sille olisi pakko tehdä jossain vaiheessa jotain, joten ainakin yläosa menee sammakoille. Jäin miettimään tuota mallia ylipäätään, ja jotenkin se häiritsee. Se on jotenkin aivan liian simppeli. Tai ehkä siinä on liikaa tavaraa. Tuo hannunvaakuna-ajatus on tarkoitus jatkaa hieman konstikkaampana (Viikinkineuleista se löytyy rengastettuna hannunvaakunana), mutta en nyt sitten oikein tiedä, miten jatkaisin. Lisäksi haluaisin ehkä taskut, ja ehkä helmasta vähän leveämmän, koska nyt mua ottaa aivoon tuo alaosan joustin. Se näyttää nyt siltä, että päällä takki näyttää "päiväni makkarana"-kisan voittajasuosikilta.

Harmittaa, että takki mörvelöityy jo tässä vaiheessa, mutta kuten sanottua, oppirahat on maksettava. Pistän takin näine hyvineen nyt hetkeksi hyllylle, ja teen jotain muuta välissä. Katson tätä sitten uusin silmin parin päivän tai parin viikonkin päästä, ja jos se vielä kovasti häiritsee, niin sitten pistetään kaaviot uusiksi ja tehdään jotain muuta. Palmikoissa pysytään, se on varma :) (Niin, ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja muita viisaita sanoja.)

Tuosta kuvasta nyt näkee kummiskin hieman sitä ideaa. Kommentit ideastani ovat oikein tervetulleita! Toivoisin myös ideoita noiden kirjojen suhteen, edelliseen postaukseen siis toivoisin lisää ideoita. Lupaan ostamani kirjat esitellä blogissa :)

Sen palmikkojutun alaosa oli pakko korjata, ja nyt voidaan yhdistää. Dokumentaatioksi siitä, etten mennyt siitä, mistä aita on matalin, ja purkanut koko roskaa pois, tässä myös kuva:


No, ehkä tosta vielä tulee jotain :) Onneksi lanka on nopeata tikutella.

Sitten pieni avunpyyntö. Sain synttärilahjaksi aika ison lahjakortin kirjakauppaan, ja olen kuumeisesti koittanut miettiä ne parhaat neulekirjat, jotka nyt kannattaisi tilata/ostaa. Kuten kuvasta näkyy, neulekirjojen kokoelmani on suorastaan surkean pieni. Ehkei sitä edes voi kokoelmaksi sanoa. Saa nauraa, tiedän ittekin, että tällä ei pitkälle pötkitä.


Nuo kuitenkin hyllyssä ovat. (Voi olla pari muutakin ajelehtimassa pitkin tätä huushollia.) Rakkaimpia noista ovat DMC:n kirja, Complete Encyclopedia of Stitchery, Nancyt Bush ja Wiseman ja tietysti Anita Gunnarsin Tee itse kauniit neuleet. Viimeinen kirja ennen kirjatukea on mallineulekalenteri, joka on hyödyllisimmästä päästä näistä kirjoista. Kirjatuki on muuten toinen parista, jonka sain naapurin Sonjalta syntymäpäivälahjaksi. Se on ihana!

Niin että tuota pitäisi sitten päivittää. Tykkään itse eniten kirjoista, joissa on paljon asiaa tekniikoista ja mallineuleista, mutta vähemmän valmiita neuleita. Ilmeisesti ainakin Heirloom Knitting olisi tällainen, mutta sitä ei saa paikasta, jonne mulla on se kortti. Toivoisin kovasti kommentteja suosikkineulekirjoistanne, eniten siksi, että neulekirjoja on niin valtavasti, että surffilaudasta loppuu puhti, ennen kuin on kahlattu edes ne olennaisimmat. Olisin siis kovin kiitollinen, jos on joku kirja jota voisi suositella. Kommenttilaatikossa sana on vapaa!

Lankaa, lankaa, enemmän lankaa!

Tärkein ensin: sain aivan ihanan paketin Tellulta! Vastineeksi diilailuista sain Mauri Kunnaksen kaksi 7 koiraveljestä-kansiota, Drops Alpacaa (ja salmiakkia, jonka pistelin nassuuni jo) :) Kiitos, kiitos! Toivoin tuommoista kansiota tai koteloa printatuille neuleohjeille, ja Tellu oli kaukonäköisesti ostanut kaksi ;) Nää Mauri Kunnakset on ihania, niin kirjat kuin nää muutkin. Täytyypä hihkaista vaikka siskon suuntaan, että se isompi kotelo vois olla kiva. Tai se kynäkotelo. Tai.. Niin, ja suomikokoinen rei'ittäjä, täällä eivät tunne kahden reiän systeemiä. Tellulle iso kiitos kuitenkin näistä!


Tuosta D. Alpacasta piti kysymäni: voiskohan sen värjätä? Tuon langan sävy on 2110, eli aika tumma luonnonvalkoinen, ehkä jopa beigeksi voisi sanoa, ja se ei todella sovi minun ihoni kanssa yhteen. Mulla on näihin yksi projektisuunnitelma olemassa, mutta voisin ihanaa lankaa sävyttää hieman enemmän ruskeaan päin. Mielessä väikkyy maitokahvin väri, mutta en nyt vielä ainakaan dipannut Ihaa-mukiin ;)

Ja sitten ihan itse tilattuja. KP:ssa oli alelankaa joskus ajat sitten, mutta väri oli aivan väärä. Miten voi lanka näyttää vedenvihreältä netissä, kun se oikeasti on mintunvihreä? Tilasin Shine Sportia ensin väriä Aquamarine, ja kirkaisin kauhusta, kun paketista löytyi langaksi materialisoitunut ala-asteen kässäntunti. Kaikkihan (no tietyssä ikäluokassa ainakin) ovat joutuneet pakosti vääntämään sen sukkaparin siitä mintunvihreästä, persikanvärisestä tai laventelinvärisestä langasta. (Mihin ne värit on muuten kadonneet lankakartoista? Jos jollain niitä on vielä jemmassa, ne alkaa olla kohta ihan arvotavaraa. Tosin en keksi kuka niitä vois enää olla vailla - samaan tapaan kuin kasarimuodin kliimaksia, olkatoppauksia ja parinkymmenen sentin resoreita, kaipaa enää harva.) Turhaan ei terapeuteilla mene hyvin: ne värit traumatisoivat loppuiäksi. KnitPicksin vedenvihreä oli sit justiin se minttu. Lanka pikapikaa vaihtoon, ja eilen sain tilalle läjän omenanvihreätä. Ja se on nimenomaan vihreätä niistä ompuista, jotka vuodenaikaan katsomatta riemukkaan kirkkaina tervehtivät markettiin menijää. Ei hajuakaan, mitä niistä tulee, mutta vilenismi ei katso tällaisiin muotoseikkoihin.


Ja oli paketissa viisi vyyhtiä ohutta pitsineulelankaakin :) Näistä osa menee SNY:lle, muun muassa. Sitten marraskuussa ;)


Mun on kyllä pakko revetä niiksi vyyhdinpuiksi pikapikaa. Onneksi AnneV laittoi hyvät kuvat, joiden perusteella piirrän oman suunnitelman ja menen Home Depot'n kaupansedän luo. Katsotaan, tuleeko tästä mitään muuta kuin rakkoja kämmeniin :)

Muuten käsitöiden saralla ei ole muuta tapahtunut kuin että palmikkoneuleen alaosa pääsi paremmille metsästysmaille ja uutta on tulossa. Samalla huomasin pari mokaa ohjeessakin, mutta hyvä kun hoksin ne nyt niin voin korjata. Oppirahat on maksettava: ekan palmikkoneuleen suunnittelu ei ole ihan simppeliä, mutta onneksi jälki maksaa vaivan.

Purkutuomioita

Helinä-keiju on purettu. Kangaskaan ei kauheasti kärsinyt, kun pesaisin sen saman tien.

Pahus, kun on oltava perfektionisti. Teettää töitä, etten sanoisi.

Oikealla palmikkoneuleen alareunan hannunvaakuna ja ristikon alku. Vasemmalla ristikon loppu ja hannunvaakunan alku. Alareunan hannunvaakunan loppu pitäisi olla samanlainen kuin ristikon loppu. Jollei ole (niinkuin nyt ei ole), se häiritsee silmää. Eroa näillä on vain 4 krs, mutta purettava on. Neulon etukappaleen alaosan uudelleen ja silmukoin uuden osuuden paikalleen; koko 90 kerrosta en ala enää purkamaan.

Sama kaavioina. Oikealla vanha, vasemmalla uusi. Noiden muutaman silmukan takia koko juttu. Ei auta, se jää häiritsemään muuten. Tätäkään en olis jäänyt tuijottamaan, jollei blogin kuvia olisi tullut vilkaistua "uusin silmin". Onneksi kyse ei kumminkaan ole isosta operaatiosta - aikaa luulisin menevän vain yhden Top Gear-jakson verran :)


Top Gear on muuten oikeasti ihan silkkaa komediaa! Mie ite en ymmärrä minkään vasaraa konstikkaamman vehkeen päälle ollenkaan, mutta Top Gearia on lysti katsoa, kun se on tehty vähän eri tavalla kuin se automakasiiniohjelmien valtavirta. Top Gearista on turha etsiä Puskurin tai Koeajo.tv:n "mikä corolla on paras corolla"- tai "honda accord on hyvä auto kun siinä on mukitelineet" -tyyppisiä puuduttavia reportaaseja. Suosittelen katsomaan brittien menoa, jos mahdollisuus tulee. Jää mullakin toisinaan palmikkoneule syliin, kun jään katsomaan, kun pojat kokeilee karavaanariuden mahdollisuuksia, tai koeajavat kymppitonnin urheiluautoja - tai ajavat lentokoneella kilpaa auton kanssa. Top Gearista löytyy "järkevän hintainen auto" vain, jos se on entisen formulakuskin tai julkkiksen näpeissä, ja siitä otetaan kaikki riemu irti. Jos etsii sitä perinteistä "ostaako tipo vai lupo"-materiaalia, on paras mennä ärrän kautta ja hakea TM (Tuulilasi käy lähinnä saunansytykkeestä). Siinä TM on muuten oivallisin, TG:n plussat on muualla ;)

Blogin oma autokatsaus päättyy seuraavaan tiedotukseen neuloville VW-kuskeille: uusimman korimallin Passateissa, joissa on sähkösäätöiset etupenkit, ei kannata neuloa alle kolmosen puikoilla. Jakkaran alla on kisko, jonne kakkosen sukkapuikko luiskahtaa sopivasti, ja sitä ei saa ulos ilman nahkaverhoilun repimistä tai suurta ketteryyttä. Nimimerkillä Kokemusta on.

Amerikassa kaikki on suurempaa

Mitä tänään syötäisiin? Otettaisko pottu puoliksi?

Nakkikeittoon tarvitsin eilen vain kaksi perunaa. Tuli aika iso soppa.

Nakkikeitto oli terapiatoimintaa keittiössä. Eilen autoasiat aiheuttivat vekin mielenrauhaan. Veimme Wagnerin (vuosi sitten ostettu VW Passat, joka kulkee taloudessamme myös Räpsän ja Pikkumustan nimellä) huoltoon viime viikolla. Karvis tarkisti öljyt, ja koneeseen oli laitettu 1,5 litraa ylimääräistä öljyä (ts. saman verran kuin V6-moottoriin menee; meillä on se 2 litran perusmotti). Liika öljy moottorissa on yhtä paha kuin liian vähän öljyä. Toisekseen jos moottorin öljytilavuus on noin 4 litraa ja sinne torpataan pepsipullollisen verran liikaa öljyä, ei ole ihme jos se menee rikki. Onneksi liika öljy huomattiin ajoissa, mutta se tarkoitti tietysti sitä, että jouduin ajamaan Wagnerin* uudelleen 40 km:n päähän huoltoon. Toki oisin voinut viedä sen periaatteessa minne vain, missä öljyjä vaihdetaan. Wagner ilmoittelee säännöllisesti moottoriviasta kojelaudan pikkuvalolla, ja jo alunperin halusimme, että se korjataan niin, että se todella ilmoittaa oikeasta moottoriviasta eikä lamppu syty vain siksi, että Wagnerilla on vaikea asia tietokoneessaan. Moottorivalo tietysti alkoi palaa ylimääräisen öljyn vuoksi. Päätimme kiikuttaa Wagnerin liikkeeseen siksi, että jos moottorissa tai tietokoneessa tai jossain anturissa on oikeasti jotain vikaa, ne korjaavat sen siellä samalla. Samaa vikaa yritettiin korjauttaa jo viime keväänä edellisen määräaikaishuollon yhteydessä, mutta silloin kone sai vain "valohoitoa", kuten Karvis totesi. Nyt halusin, että tämä vika korjataan ihan aikuisten oikeasti.
*Wagner siksi, että meidän toinen Passat on luonnollisesti Viivi.

Eilen paukkasin siis Räpsällä etelään, ja oma kiekkamittari kävi punarajalla jo hyvissä ajoin ennen huoltoliikettä (joka on siis sama pulju josta Viivi ja Wagner on ostettu). Kaiken huipuksi huoltomiehet ovat luonnollisesti rajan tuolta puolen emigroituneita, ja aksentti on sen verta vahva, että täytyisi varmaan olla pienessä sivutuulessa ottaakseen siitä tolkkua. Huoltomies meinasi vielä pistää minut ajamaan vuokra-autoa (jonka tiedän kokemuksesta olevan säilykepurkki renkailla ja ajatus sellaisen ajamisesta on lievästi vastenmielinen). Marssin managerin luo. Samainen heppu on myynyt meille jo kolme autoa, joten ihan tuntemattomia emme ole. Kyseinen miekkonen on pieni kuin mannaryyni, mutta sana on painava, ja sain Wagneria vastaavan menopelin alle, eikä onneksi tarvinnut lähteä veivaamaan millään ananaspurkilla. Välillä kannattaa olla tosi vaikea asiakas.

Ajelin kotiin, ja tapaus sapetti edelleen (koska on parempaakin tekemistä kuin ajella pitkin maakuntaa autoja huollattamassa). Terapiamielessä tein nakkikeiton, mutta siitä ei paljon ollut järkkyneelle mielelle apua, joten pienen raivon vallassa purin edellisen postin palmikkojutun, ja aloitin uuden. Eilisilta meni maailman parhaan automakasiiniohjelman, viinilasin ja palmikoiden terapeuttisissa merkeissä, ja jälki oli aika mukavan oloista:


Lankana Patonsin merinovilla, puikot 5 mm (!) ja malli omasta päästä Viikinkineuleiden vaikutuksen alaisena. Tuloillaan on etukappaletta, josta tossa on noin kolmasosa eli 35 cm valmiina. Lankaa on palanut noin 70 grammaa, kerroksia on takana 80. Yhden mokan löysin tuon hannunvaakunan yläosasta: palmikko kiertää vähän oudosti, mutta kenties sen oppii unohtamaan :)

Puikot ovat käsittämättömän suuret, ja niillä syntyy jälkeä nopeasti. Jos illassa menee sata grammaa lankaa, ei 15 kerää riitä kovin pitkään. Edelleen: mitä mie sitten neulon?! No, onneksi tilausjuttuja ja muita näyttäisi olevan piisalle asti, ettei ihan heti tarvitse nuppiaan kihnuttaa ruvelle.

Tilaustöistä puheenollen: laitoin tästä bonuskuvasta juttua jo edellisen postin kommentteihin, mutta tulkoon tässä uudelleen. Nimittäin, sain V:ltä Afrikka-paidan lisäksi toisen neuleen, jonka väri on hämmästyttävän lähellä viime kesän Novitan lankakartan lehmuksenvihreätä. Lanka siis viime kesältä, neule 10 vuoden takaa. Noinkohan väri-inssi on löytänyt maalipurkit arkistoista?

Tässäkin neuleessa lienee kyse Tennesseestä, tiheys on molemmissa n. 24s/10cm, kiilto ja koostumus ovat aivan tarkalleen Tennesseetä vastaavia, joten eiköhän kyseessä ole juuri Tennessee.

Afrikkapaidan lupasin neuloa pienempänä, ja värit löytyivät Mandarin Petitistä. Kiitos Soilelle vinkistä! Pk-seudulla M. petitiä löytynee ainakin Menitasta, joten jos V saa kuriirit liikkeelle, saan langat marraskuussa. Tätä neulotaankin sitten pitkään, vaikka V on paljon, paljon pienempi kuin mie. Mistä sainkin päähäni hyvän motivaattorin noin laihduttamisen suhteen: kannattaa olla pienempi - tarvitsee neuloa vähemmän! Jos puikot on parimilliset, viisi senttiä ympärysmitassa on paljon. :)

Väärän keijun päivä

Tästä oli pakko saada kuva:

Aloitin sukan joskus vuonna paavo Opalin sinisestä sukkalangasta, jonka tilasin Sinisestä kurjesta vielä paljon aiemmin. Raitalangaksi tämä on helppoa neulottavaa noin raitojen kohdistamisen suhteen, kun langassa on vain kaksi raitaa. Aloitin kärjestä sinisellä, ja päätin, että lopetan tuohon musta-valkoiseen, että pääsen jatkamaan seuraavan sukan alun sinisellä. Päättelykerroksella langan vaihtumiskohta osui aivan nappiin: mustavalkoista jäi vikan silmukan jälkeen noin 10 senttiä eli tarpeeksi päättelyyn.

Tosin näin hyvä tuuri ei taatusti tule jatkumaan seuraavan sukan kohdalla.

Aloitin uuttakin. Viikonlopun puin pienessä mielessäni tätä neuletta, ja pääsin aloittamaankin jo. Saa lyödä vetoa, kuinka monesti menen noissa palmikonkierroissa vielä sekaisin.


Ja bonuksena: muistaako joku vielä tällaisia värejä Tennesseessä? Lanka todennäköisesti on Tennesseetä, ja värit on komeat! Neuleella on ikää jonkin verran, koska V, jolta neuleen sain, veikkasi sen iäksi ainakin 10 vuotta. En tiedä onko tämä käsinneulottu vai koneella tehty, mutta upea paita se on. Lupasin V:lle tehdä tämän hänelle pienempänä, mutta lanka on ongelma. Tennesseessä ei totisesti ole näitä värejä enää, villa on kuulemma pois laskuista, ja merseroitua puuvillaa näissä väreissä ei vielä ole marssinut vastaan. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan.


Ja viimeiseksi yksi pieni purnauksen aihe. Huomaatteko tässä jotain outoa:

Nii-in. Mitähän toi Disney-keiju tuolla seassa tekee? Kyseessä on se RR-työ, johon itse pistelin tuon keskuksen ison keijun. Toivoin nimenomaan DMC:n kukkakeijujen tyyppisiä keijuja, mutta tietenkään en - tyhmä minä! - osannut sanoa, että mitään Disney-hirveyksiä en halua. Olin todella pettynyt, kun näin tuon yksinäisen keijun näiden muiden seassa. Ei sillä, se on aivan sievä, mutta kun tästä pitäisi tulla tyyny meidän makuuhuoneeseen, jossa ei muuten ole mitään Disney-juttuja (poislukien Nalle Puhit, mutta nekin on sitä alkuperäistä Shepard-tyyliä). Ja jos oikeen toivoo kukkakeijuja, niin tuo ei kyllä ole samaa tyyliä noiden muiden kanssa ollenkaan! En tiedä, missä vaiheessa tuo Disney-keiju on tehty, mutta joka tapauksessa jälkeen tuon oman
Celandine-keijuni. Jotenkin olisin olettanut, että oman keijuni tyyli olisi antanut osviittaa siitä, että ala-asteikäisen makkariin sopivia keijuja tässä ei nyt haeta. Kaiken lisäksi tuo Disney-keiju on pienempi kuin nuo muut (RR-töillä on minimikokonsa). Nyt en tiedä ollenkaan, mitä tuolle kankaankappaleelle tekisin. En voi sitä käyttää siihen tarkoitukseen, johon olin sen ajatellut, mutta mitä ihmettä sille voisi tehdä? Nuo muut keijut ovat juuri sellaisia kuin olin toivonut, mutta tuo yksi onneton..

Tästä nyt varmasti joku vetää herneen nenään, mutta noin aiheensa puolesta tuo edellinen vuodatus koskettelee aiheita, joihin silloin tällöin vaihtojen yhteydessä törmätään. Se, mitä joku olettaa lahjalta tai vaihdolta, on aivan eri asia kuin jonkun toisen olettama. Ilmeisesti kai Pohjoismaisen neuleystävävaihdon tiimoilta pettymykset ovat olleet suurimpia. Omalle kohdalleni ei pettymyksiä ole juuri sattunut, paria yksittäistä tapausta lukuunottamatta. Tämä viimeisinkin harmittaa lähinnä vain sen takia, että olisi pitänyt (minun itseni siis) ymmärtää kirjoittaa tarpeeksi selvästi työn mukana menneeseen kirjeeseen, mitä haluan ja millä tyylillä ja niin edespäin. Ja lähinnä harmittaa sekin, etten voi suoraan lähteä pistelemään yhtä puuttuvaa (tyhjä, oikea yläkulma) keijua ja ompelemaan tätä tyynyksi, koska ensin täytyy keksiä, mitä teen tuolle kankaalle, jossa on yksi väärä keiju.

En halua kenenkään työtä arvostella, enkä moittia. Tuo Disney-keiju on aivan soma ja kaunis, ja sopii johonkin muuhun työhön oikein hyvin, mutta tässä kankaassa se on väärässä paikassa. Ja tältä kaikelta olisi voinut välttyä, jos olisin osannut kirjoittaa itse selkeämmin. Toki se on havaittu blogissakin monta kertaa: lunta on tullut tupaan varmaan senkin takia, että en osaa ilmaista ajatuksiani tarpeeksi selkeästi. Kehittämisen paikka siis.