Kirjoneulotutti / Felt Like Fair Isle

Malli / Pattern: Charlene Schurch: Mostly Mittens, malli / pattern 23.
Lanka / Yarn: Novita Nalle, 150 g = 390 m / 5,3 oz. = 433 yds. Pätkävärjättyä turkoosia 16 g, tummanharmaata 23 g, yhteensä 39 g. Variegated teal 0,56 oz., charcoal gray 0,81 oz., total weight 1,37 oz.
Puikot / Needles: 2,75 mm, bambua / US #2, bamboo.

Tein keskikokoisen lapasen, koska tiheys oli pikkuisen yläkanttiin Nallella. 2,75 millin puikoilla tuli ihan ok jälkeä näin harjoitustumppuihin (kovin tarkkaan ei siis kannata tuijottaa neulejälkeä, tämä on todella vain sellainen sisäänajoprojekti). Nalle on aika paksua lankaa tämmöisiin, tulee aika karkeata jälkeä. Malli on kuitenkin kekseliäs, ja näitä tulee varmaan tehtyä vielä monet. Nyt tein vain yhden, en ehtinyt pidemmälle kun aloitin vasta tuossa iltapäivällä :) Tumpun molemmat puolet ovat samanlaiset, eikä istuvuus ole paras mahdollinen, mutta neulos varmaan muotoutuu käteen käytössä. Jälki on hauskannäköistä, pätkärääkätty pääsee ehkä näissä tämmöisissä eniten oikeuksiinsa. Harmittaa vaan etten ostanut Suomesta kesällä kun yhden ainoan kerän tuota kaunista tummanharmaata, se olisi sopinut niin kauniisti näihin tumppukarkeloihin (Maijaa on laatikollinen, ja muistinko ostaa perusvärejä pohjiksi? En.)

Jep, sitten jotain muuta. Olkapää vihoittelee taas.

Swallowtail Shawl

Pääskynpyrstö, tunnetaan myös Pörhelöhuivina, valmistui eilen.

Swallowtail Shawl
Malli/Pattern: Evelyn A. Clark/ Interweave Knits, Fall 2006.
Lanka/ Yarn: Madil Kid Seta, 70% super kid mohair, 30% silkki/silk, 25 g/0,88oz. = 210 m/230 yds.
Paino/ Weight: 40 g/1,4 oz.
Koko/ Size: 78 cm x 137 cm / approx. 31" x 54".
Puikot/ Needles: KnitPicks Options 3,75mm/#5, 40" cable.

Photoshopilla saa näin sadepäivänä aikaan hirveitä kuvia huonoista otoksista, mutta tässä muutama:

Huivi on painoonsa nähden aika iso, Ziinan huivikuvan tyyppisiä otoksia näin ohuen huivin kanssa ei olisi otettu - ainakaan vahingoittamatta katselijoita vakavasti ;)) Huivi on ihanan kevyt mutta lämmin, koeajoin sen jo tuolla pihalla hiipparoidessa. Kokeilin ekaa kertaa tämän kanssa KnitPicksin puikkoja, ja tykkäsin kovasti, vaikka ovatkin metalliset. Letku oli muuten ensimmäinen, jota ei tarvinnut käyttää kuumassa vedessä - se käyttäytyi sievästi heti uutena, eikä kiemurrellut villisti kuten pyöröjen letkut yleensä. Silti letku oli tosi tukeva, ja käy muuten pingotusvaijeristakin ;)

Tykkäsin mallista muuten, mutta ne pahamaineiset "neulo5 yhteen nurin"-nyppylät (po. syttyrät) oli aivan hirveitä. Sain SNY:ltä vihreätä Rowanspun dk:ta, ja siitä ehkä tulee toinen SWS, mutta niiden syttyröiden tilalle neulon kyllä helmiä! Saa nähdä, miten se lanka riittää, sitä kun on vähemmän kuin tätä ohutta mohairsekoitusta. Pelkäsin tämän kanssa - tosin turhaan - että tulee pieni ja kallis pääliina:

Ja noita meni kaksi! Lanka riitti kuitenkin hyvin, jäi vielä ylikin. Eikä huivistakaan tullut hullumpi - toiseksi pitsihuiviksi ikinä se on varsin onnistunut.

Hyviä uutisia (ja henkisiä henkseleitä)

Laitoin Viikinkineuleiden suunnittelijalle, Elsebeth Lavoldille eilen viestiä, ja sain vastauksen tänään:
"[M]y compliments for your lovely coat. It is wonderful to see that my work has inspired others and is being used. I'm especially pleased that you have developed and added your own details.

I am very copyright-conscious, and guard my design strictly, but the patterns aren't mine, they belong to a thousand year old tradition. I just claim recognition for devloping them as knitting patterns, and I appreciate being mentioned in that context.

But, please, feel free to use the patterns. As long as you use them in your own way (which you have) and make your own charts (which you do), you are not infringing on any copyright. And, therefore, it is also OK to use them in commercial contexts as well.--.
Best regards
Elsebeth Lavold"

Jep. Jos Ullaa saa tässä käyttää hyväksi (ja saan jotenkin kaaviot johonkin järkevään muotoon), niin Louhi-takkiin tulee ohje - sitten joskus. Sain eilen muuten idean myös samantyylisestä paidasta, joten palmikoita nähdään vielä. (Ei siis nähdä Fifejä täällä vieläkään.) Koitan saada paitaa ulos ilman Louhin kanssa vietettyjä purkuviikkoja, eli alle kuuteen viikkoon. Patonskin vaihtuu samalla ihanaan KnitPicksin meleerattuun harmaaseen..

Käykääs muuten kattomassa Ingen Konst AB:n sivuja. Sieltä löytyy paljon infoa Lavoldista, ja hänen julkaisemistaan kirjoista ja ohjeista. Hervottomasti ideoita, myös muille kuin palmikoihin ja viikinkineuleisiin hurahtaneille.

Sori kuvaton postaus, mie halusin tämän ilmoille nyt heti :D

Edit: Tuli vastaan blogimaailmassa surffaillessa: Voiko tää kirjoitus pitää paikkaansa? No, ainakin ajatuksia se herätti. Tuskin tuossa on koko käsityöblogien maailma kattavasti puristettu pakinaan, mutta onko siinä totuuden siemen?

Hän on täällä tänään!

Veka Vyyhdinpuu!

Veka on puinen vyyhdinpuu, joka asettui meille asumaan tänään. Vekan työnkuvaan kuuluu pidellä vyyhtejä ja kärsivällisesti odottaa, kun Askartelija purkaa sotkeutuneet vyyhdit. Vekan paras kaveri on kerijälaite Eka (Brokeback-vuoren hemppoja, epäilen ma).

Meno on hurjaa, kun Vekalla on vauhti päällä:

Veka on myös valokuvauksellinen:

Vapaa-aikanaan Veka verhoutuu Merinosilkkiin:

Kuvauksissa ei vahingoitettu Vekaa eikä merinosilkkiä. Merinosilkki on muuten vaan vaikea luonne. Eka ja Veka ottivat siitä mittaa ja pieksivät merinosilkin kuus-nolla. Merinosilkki on muuten just niin hirveä kerittävä kun urbaanit legendat kertovat. Väri ja hohto ja tuntu on kuitenkin niin upea, että se täytyy saada pian puikoille. Merinosilkistä kiitos Hasbulle! (Kuvailen alpakkalaumaa huomenna, kun valoa jälleen on.)

Louhin ohjeen suhteen tilanne on se, että jos saan luvan piirtää mallineulekaaviot omaan kaaviooni, niin teen ja julkaisen ohjeen. Pidän teidät ajan tasalla.

Kaari-istutettu hiha

Ensin asiaa hihoista, loppupuolella omia kommenttejani noihin pariin edelliseen postaukseen.

Lupasin laittaa noista hihan istutuksista vähän juttua. Idea noihin hihoihin lähti siitä hihan kuviosta, halusin siihen jotain ekstraa. Eräänä pimeänä iltana sain sitten idean, että teen nuo kaaret, vaikka mulla ei rehellisesti ollut mitään visiota siitä, miten sellainen tehdään (en ole koskaan tehnyt edes satulahihoja*). Ikään kuin se ois ennenkään estänyt tekemästä. Siksi tekoprosessi on yritystä ja erehdystä. Alla on ainakin kaaviot siitä, miten sellaiset hihat periaatteessa tehdään.
*Adelheidin ihanassa Luumuletti-mekossa on ymmärtääkseni juuri sellaiset satulahihat.

Lähdin muokkaamaan normaalia hihaa, jonka kaavio on alla.

Tuossa siis D = olkasauman pituus ja C = hiha-aukon korkeus (eli se mihin pyöriö sitten kiinnitetään). En hoksannut piirtää normaalin istutetun hihan pyöriötä - olettaisin sen olevan jokseenkin tuttu, jos on paitoja neulonut.

Kaari-istutetussa hihassa hiha itse on muuten samanlainen kuin istutettu hiha, mutta pyöriötä on jatkettu:

A = kaariosan leveys (jonka sain suoraan mallineuleeni leveydestä), ja B = kaaren korkeus. Näitä voi vapaasti muokata makunsa mukaan, eihän kaaren ole pakko olla kaari. Jos kaarta lyhentää ja leventää, se alkaa muistuttaa normaalin istutetun hihan pyöriötä; jos sitä pidentää ja kaventaa, siitä tulee satulahiha. Helpoin lienee tehdä ensin vähän pitkä ja leveä kaari - hyvin pienillä marginaaleilla neulonnan virheet korostuvat helposti. Louhissa A = n. 10 cm ja B = 8,5 cm. Louhin hihojen päistä on kuva Flickrissä.

Hihat on vielä helppo neuloa, mutta etukappaleisiin sitten pitää vähän tehdä aivotyötä. Alla kaavio, jonka mukaan omani tein.

D ja C ovat samat mitat kuin edellä (vertailun vuoksi). E = 1/2 A:sta (Louhissa siis puolet 10 cm:stä eli korkeampaa matematiikkaa harjoittaen 5 cm), koska A jakautuu sekä etu- että takakappaleen puolelle. B on sama kuin yllä. Olkasauman pituus on D, josta on vähennetty B, ja hiha-aukon korkeus on C, josta vähennetään puolet A:sta. Eli D = G + B, ja C = F + C. Näistä saadaan tietenkin myös että G = D - B ja F = C - E. Toisin sanoen, kun tällainen hihan istutus neulotaan, neulotaan hiha-aukon korkeudeksi E (cm) vähemmän kuin hiha-aukon korkeus normaalisti olisi (Louhissa 25 cm - [10/2] cm = 20 cm). Tuleva olkasauma on kaaren verran lyhyempi (Louhissa 13 cm - 8,5 cm = 4,5 cm).

Neulomisessa konstikkain kohta on tuo kaarevan osuuden hahmottelu. Helpommalla tietysti pääsee, kun ei tee kaarta vaan suoran, vinon reunan. Tein Louhiin kaaret, koska mallineule saneli sen. Neuloin hihan ensin, ja piirsin sitä varten kaavion.

Neuloin etu- ja takakappaleissa kaaren kohdan kahdesti, ennen kuin sain siitä hyvän. Joka kerralla piirsin kaaren kohdan paperille, alla lopullinen versio (josta ei kauheasti saa selvää, ruutupaperi ja lyijykynä on karmea yhdistelmä jopa CS2:lle):

Yksi juttu pitää ottaa huomioon, kun tuota kaaren kohtaa suunnittelee. Kuvioiden pitää mennä noin 1 s:n leveydeltä päällekäin, koska reunat ommellaan yhteen. (Yleensähän neuleisiin ei anneta saumanvaroja, vaikka periaatteessa ne tarvitaan - vaikka kappaleet ommeltaisiinkin yhteen heti reunasilmukan sisäpuolelta.) Siis se saumanvara on huomioitava sekä hihassa että etu- ja takakappaleissa. Samaa saumanvaraa voi sitten hyödyntää olkasauman kohdalla: Louhissa reunasilmukan kokoinen saumanvara katosi siihen olkasaumaan, kun päättelin sekä etu- että takakappaleissa olkasaumaa varten 9 s (eli 4,5 cm:n verran) ja yhdistin ne myöhemmin. Silmukoiminen ei ole hyvä idea tässä hihassa (eikä minusta yleensäkään olkasaumassa), koska siihen istutuskohtaan tulee paljon tavaraa, ja ainakin Louhissa se tarkoittaa myös lisää painoa ja silmukoitu saumankohta venyy pituussuunnassa. Päätelty ja sitten ommeltu sauma on tukevampi.

Eli lyhyesti: kokeilemalla, mallitilkun tiheyksien perusteella laskemalla ja omat tekemiset dokumentoimalla pääsee todella pitkälle. Toivottavasti näistä oli apua :) Laittakaa kommenttiboksiin herjaa, jos tästä ei ymmärrä. Mie en todellakaan ole mikään ammattilainen, enkä ota vastuuta, jos projekti menee mettään, jos tulee päähän vaikea asia ja poru ja terapeutilla on taas varaa ostaa pikavene. :D

Ja sitten noihin Louhi-kuviin. Jos ruudun sillä puolella oltiin välillä ns. haavi auki, täällä oltiin sitäkin enemmän. Noihin kahteen postaukseen tuli yhteensä yli 60 kommenttia, mikä on hirveästi! Olin ilahtunut ja liikuttunut, kun niin moni oli tykännyt ja innostunut kommentoimaan. Pelkäsin ensin, että "taipumattoman Pohjolan matriarkan mahtitakki" (ihanasti sanottu!) olisi liian tylsä tai yksinkertainen. (Mulla ei oikeasti ole mitään jakoa mennä rutiseen toisten malleista, mutta siitä IK:n Arwenista en tykännyt siksi, että se oli minusta kamalan simppeli. Sitä paitsi se ei edes sopisi Arwenille - haltioiden kuviot on paljon orgaanisempia. Rohanilainen ornamentiikka on geometrisempaa. Se Arwen vois ennemmin olla vaikka Eowynin viltsi.)

Marille totesinkin jo, että nuo viikatemieskuvat ei olleet ihan itse tarkoitus, eikä mulla ole ajatuksena hiipparoida pitkin kyliä noin synkkänä. Tuo hupun kuvio ei vaan näkynyt selvästi, jos huppu oli vähän taaempana. Normaalisti kasvot eivät peity noin paljon, kun huppu on päässä. Hupulle tarvitsin syvyyttä, kun mulla on pitkä tukka ja se on usein kiinni, ja mua ärsyttää aina ostotakkien huppareissa se, että siellä hupussa ei ole ponnarivaraa ja sitten mun korvat jäätyy. Toisekseen huppu on suuri siksi, että voin kietaista kaulaan ja pään ympärille huivin, jos on tarvis.

Takki on tosi pitkä, ja ehkä vähän hankala käyttää, mutta mie tykkään sen aamutakkimaisesta olemuksesta. Just niinkun Villasatu sanoi, kylminä aamuina täydellinen! Mua ei haittaa kylmä ilma, mutta en tykkää palella, ja Louhi ei jätä ketään kylmäksi ;))) Ja Louhille on käyttöä iltaisin myös täällä San Diegossa - kostea ilma tekee olon vielä kylmemmäksi, kuin mitä lämpömittari antaa ymmärtää. Kuvauspäivänä oli tosin lämmintä 33 astetta varjossa, joten hiki kyllä iski. Otettiin Karviksen kanssa vielä noi "goottimadonnan näköinen nainen ja söpöt varpaat druidi-Louhi-takissa"-kuvat sit sisällä, mutta en enää kyennyt pitämään kenkiä jalassa. Siksi näyttää tuossa yhdessä kuvassa (jolle nauroin ShamanCatin kommentin jälkeen ihan litkana), että on Pippin käynyt salaa Gandalfin vaatekomerolla :D Takki on tarkoituksella kovin LOTR, mutten mää sitä Arakornin päälle antas. Se möyrii siellä mettissä, sehän sotkis ton :D

Anna ehdotteli ohjetta Ullaan (ja Louhi-KALia :D), mutta tuota noin.. No, näytän kuvan pelkistä kaavioista, jotka piirsin Louhia varten:

Niitä on 12 arkkia, eli 24 sivua. Voisin mie toki ohjeen kirjoittaa, mutta kuka Louhia enää neulois..?

Kiitos kaikille kommenteista valtavasti! Luin niitä liikuttuneena ja iloisena, ja taidan käydä niitä lukemassa seuraavan kerran kun Mörvelöpeikko tulee yökylään :) Noista ihanista kommenteista tulee hyvä mieli ja kynnys suunnitella taas jotakin (no, rehellisesti sanottuna ihan päätöntä) on taas matalampi. Kiitoksia vielä kaikille kovasti!

Nyt meen kattoon, josko vuodatus antas mun kommentoida. Niin, ja linkkivinkkinä Adelheidin mielettömän upea Havu-villapaita!

Louhi

Lisää asiaa Louhista alla. See the next entry for details about the cardigan.

Louhin tarina

Laitoin tuohon slideshow'n pyörimään villatakista. Siinä näkyy kokovartalo-otokset (eli väläyksiä realitysarjastamme "ukrainalainen naispainija verhoutuu jurttaan"), mutta laitan tähän vähän speksejä ja muuta jorinaa Louhi-takista. Tää tulee vasta nyt kun Flickr nyykähti alkuillasta kun yritin runnoa kuvia blogiin.

I finally have the energy to write also in English. And I finally have something to post! I call this cardi Louhi, it took me six weeks to finish and it almost wore me out, but it was definitely worth it! Check out the slideshow, and if you're interested in details of the cardi, you'll find them below.

Ensinnäkin tärkeimmät:
Louhi-takki
Lanka: Patons Classic Wool, 100% merino, 100 g = 204 m, yhteensä 1470 grammaa.
Puikot: 5 mm.
Mallineuleet: muunneltu Kalevalaneuleet- ja Viikinkineuleet-kirjoista.
Malli: oma.
Koko: puolijoukkueteltta.

Louhi cardigan
Yarn: Patons Classic Wool, 100% merino, 3,5oz = 223 yds. You'll need 15 balls to knit this.
Needles: #8.
Stitch patterns: adapted from Kalevalaneuleet and Viking Knits.
Pattern: My own.
Size: Big!

Lisäksi tarvitsee edellisten lisäksi:
6 puista nappia
apupuikkoja
puikkostoppareita
päättelyneulan
2 sakset (toiset käyttöön, toiset sohvanuumeniin)
kerijälaitteen (purkamiseen, käy joutuisammin)
suklaata
hyvää viiniä
noin 13 ämpärillistä kahvia
ainakin 3 viikkoa huonosti nukuttuja öitä
rutkasti sisukkuutta
diagnoosin sairaalloisesta perfektionismista
ymmärtävän puolison
viitoskauden 24-sarjaa AV-laitteisiin
ja pari automatkaa

You will also need:
6 wooden buttons
cable needles and needle holders
darning needle
2 sets of scissors (one pair will get lost, that's why you'll need two)
ball winder (for ripping, makes it faster)
chocolate
good wine
about 13 buckets of coffee
3 weeks' worth of badly slept nights
endurance
a caring and understanding spouse
season 5 of 24
a couple of trips to the country
...and you need to be a perfectionist

Louhin tarina alkoi lokakuun 8:nnen postauksesta, jossa näkyy aivan erilainen takinalku, kuin mitä Louhista sitten loppuviimeksi tuli. Takin tarinaa on seurattu blogissa pitkään ja hartaasti, onpa nähty joitakin salavihkaisia otoksiakin. Välillä tuli raskaita ylilyöntejä, välillä yllätti Mörvelöpeikko oikein raskaimman kaupalla, ja harjoiteltiin korjaamista keskelle neuletta. Pikkuhiljaa neuleen todellinen olemus alkoi hahmottua, kun palattiin yksinkertaisiin asioihin.
Takista suurin osa on Kalevalaneuleiden Tähkän mallineuletta:

In short, the story of this cardi is knit, rip, knit, rip, knit, rip again and knit. It took frankly forever to finish this, but I'm glad I did. I did make some stupid mistakes, but I'd still say it's a pretty nice practice project on cables. These are the stitch patterns of the cardi, and some of them I adapted directly from Viking Knits, but mostly I had to do some altering. I'd write down the names of these patterns in English, but I have the Finnish edition of Viking Knits and thus have no idea what they're called. They're pretty, though, and except for the big square pattern, they're modifications of the same stitch pattern.

Viikinkineuleista otin ja muokkasin seuraavia:

Kuvissa kerrottu hannunvaakuna selän pitkään mallikertaan ja huppuun, hihan ja selkäkuvion kerrotut kolmilehdet ja kolmilehtisiksak helmaa, etuosia ja huppua kiertävään listaan.

Huppuun tein vain yhden hannunvaakunan:

Helmalistan käännökset ovat suoraan Viikinkineuleista:

Hihojen kerrottujen kolmilehtien kuviota muutin niin, että sain sen alkamaan ja päättymään kauniisti. Hihan goottikaaren kolmilehden suunnittelin ihan itse:

I did alter the ending and beginning of this stitch pattern, and I designed the Gothic arch all by myself. I haven't seen these arches anywhere else as settings for sleeves, but I'm quite sure someone must've come up with the idea by now. They replace short rows in the shoulders, and they fit quite nicely, although the pics seem too odd.

As for the name of the cardi, Louhi (pr. low-hee), it comes from the Finnish epic saga Kalevala, collected and adapted to written form in the early 1800s. In Kalevala, you will find an intriguing, independent and brave female character Louhi, "queen of the North" and a powerful witch. She is my favorite character in Kalevala, and I strongly recommend this Finnish saga, if you're interested in Scandinavian history and literature. And if you're interested in J.R.R. Tolkien, you'll probably also know he had read his Kalevala (and he spoke Finnish, which inspired him when he made up sindarin and quenya) - which is another reason why I am crazy about this wonderful piece of Finnish literary tradition.

Loppusuoralla uhkasi jo turnausväsymys, harmaa alkoi kyllästyttää ihan kaksin käsin. Taistelin takin loppuun, en edes juuri aloittanut uutta (aloitin pääskynpyrstöä vain pari päivää ennen takin valmistumista). Mieli teki vaihtaa harmaa johonkin värikkäämpään, mutta kerrankin olin tiukkana :)

Takki on nyt viimein valmis, kuuden viikon jälkeen. Lanka ei varmaan ole paras mahdollinen näihin palmikoihin, sillä Patonsin merinovilla on hyvin kuohkeaa ja menettää helposti kimmoisuutensa höyrytyksessä. Liian märkä villa painuu kasaan, ja siitä katoaa sen kaunis pörröinen olemus. Siksi takki on höyrytetty monessa osassa varovaisesti, ja vieläkin helmalistoissa on toivomisen varaa, koska ne kupristuvat.

Takissa on pari juttua, joihin en ole muualla törmännyt. Yksi on tietenkin nämä goottikaari-istutukset hihoissa, jotka eivät ole satulahihoja ihmeellisemmät, paitsi että näihin tulee hihasauma kaaren laelta kohti kaulusta.

En ole nähnyt tällaisia aiemmin missään. Varmasti joku jossain on tietysti nämä tehnyt jo ennemmin, mutta ainakin hieman salaa paukuttelin henkisiä henkseleitä tästä keksinnöstä. Toinen juttu on napinlävet, jotka jouduin kehittelemään itse, kun Nancie Wisemanista ei ollut apua, eikä netistäkään löytynyt kuin osittainen apu. Periaatteessa kyse on hyvin simppelistä kavennuksin ja langankierroin tehtävästä napinlävestä, josta tuli kuitenkin paljon tukevampi kuin perinteisestä yhden tai kolmen kerroksen napinlävestä. Laitan näiden tekemisestä jotakin ohjeistusta sikäli mikäli sille tarvista on.

Kaikkiaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen takkiin. En ehkä neuloisi näin isotöistä takkia ihan heti uudelleen, en ainakaan näin moneen kertaan, mutta ei mahdotonta ole, ettenkö palaisi pitkiin villatakkeihin joskus myöhemmin. Nyt on kuitenkin aika tehdä jotakin muuta. Palmikot vilkkuvat kuitenkin ainakin blogikuvana, siihen asti kun hurahdan johonkin muuhun. Eihän sitä tiedä, vaikka blogissa neulottaisiin seuraavat kuusi viikkoa vaikka Fifiä ;)

Pahoittelen tämän postin myöhästymistä. Puhun huonosti ja murteella hötömölöä. Ilimineeratkaa jos on ongelmia. Kaikki kuvat, myös slideshow'n kuvat, näkyvät myös Flickrissä.
Edit: Laitan tähän linkit suoraan Flickrin kuvasivuille. Näitä klikkaamalla näkee kaikki kuvat Louhista, vaikka slideshow ei näkyisikään. Kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4, kuva 5, kuva 6, kuva 7, kuva 8, kuva 9, kuva 10, kuva 11, kuva 12, kuva 13, kuva 14, kuva 15, kuva 16, kuva 17, kuva 18, kuva 19, kuva 20, kuva 21, kuva 22.

Olen tullut ulos kaapista: olin Koukuttajan SNY. Olin ilahtunut, kun lahjat olivat niin pidettyjä! Oli ihanaa olla mukana, olen vastakin, vaikka vähän lupasin jo itselle, että nämä lahja- ja vaihtohommat saa nyt jäädä. Iso kiitos vielä Kristelille diilailusta! Oma SNYni on vielä paljastumatta, loppukuusta tulee jännä :)

Olen myös katkaissut langan viimeistä kertaa. Edessä on lukuisia päättelyitä, höyrytys ja nappikarkelot. Kuvia myöhemmin. (Kyvyttömyys tehdä kuvatekstit slideshow-kuvajuttuun johtuu kyvyttömyydestä selata www-sivua alaspäin. Huono hiiri. :D)

Ja Mielitylle ja Pauliinalle iso kiitos. Olen mykistynyt.

Edit: Näemmä olkapää päätti aloittaa oireilun juuri kun takki on neulomisen osalta valmis. Ajoitus oli aika nappiin, nyt juilii oikein tosissaan sieltä olkanivelen "sisältä". "Kuppi kahvia, keksi, se siitä sitten taas antautuu." (Ei näitä Kummeli-juttuja ihan kamalasti riitä, mutta muutama on vielä varastossa. :D)

Kummelireferenssi ja epätarkkoja kuvia helmasta

"Keijolla on nyt vahva tunne siitä", että helmanpituus saattaa olla hiukka yläkanttiin arvioitu:

Tuota noin... mitenhän tässä näin kävi? Ei taida se Jaanan kortti pitää paikkaansa ;) Tähtäsin nimittäin noin polvipituiseen takkiin, tästä tuli nyt ihan täyspitkä. Saa nähdä venyykö tuo tuosta kovin paljon. Hihatkin on karvan verran (noin 3 cm) liian pitkät, joten voi olla, että hupun vääntämisen jälkeen tämä(kin) käy keikan kuivurissa. Liian pitkä helma ei haittaa, vaikka Karvis totesikin, että "sehän on heti kaikessa p...assa" - selkeesti aatteli Suomen räntäkelejä ;) No, ehkä tätä ei pidetä joka päivä. :) Kuvia sitten kun pingotus ja huppu ja napit ja muut on kohdallaan.

Ja tein sen Flickr-poolinkin Lapaskuulle kun odottelin, että toi blogger tosta nousee jaloilleen. Enää ei kyllä rosessori riitä veivaamaan jotain koostetta aiheeseen liittyen. Teen aamulla. Nyt petiin - tai ehkä yhden sudokun jälkeen ;)

Meillä kylässä

Kävi tuuri: lankomies on tulossa kylään* joten Consuela meni työsuhdepillarillaan pitkin pirttiä - ja saatte enemmän kuvia kuin olin ajatellut :D Eli, tervetuloa meille!
(emmää mitään slideä tehny, en hoksinu miten siihen ois saanu kuvatekstejä kivasti. ja asiaahan aina on, ja paljon. mennään siis perinteisin menetelmin. Kilkkaa kuveja isommaks.)
*muutenhan täs ei ois mitään ihmeellistä, mutkun lankomies asuu Oulussa. Se on täällä työkeikalla :)

Käy toki ensin sisään eteiseen:

No, eteisestä ei juuri voi sanoa eteiseksi. Eteisessä ei ole naulakkoa, vain kenkäteline. Ulko-ovi on tuo oikealla, keskellä on siivouskomero (ja siellä on lisää kenkiä), ja vasemmalla partsinovi. Komerossa asuu lempparikengät: hirmuiset tekonahkasaappaat!

Meillä siivouskomero on rajallisen kaappitilan vuoksi vähän joka paikassa: keittiössä on keittiön siivousaineet, vessassa vessanpesuaineet ja niin edespäin. Tulette huomaamaan, että meillä ei vallitse järjestys vaan täydellinen anarkia. Kämppä on 15-lapsisen perheen leikkihuoneen ja kaatopaikan sekasikiö - siis mein oma koti.

Siivouskomero on missä sattuu, eivätkä laukutkaan asu yhdessä komerossa. Laukkuja löytyy pitkin kämppää, eniten vyyhtitelineestä laukkutelineestä naulakosta juoksumatosta (se on kuvassa kasassa).

Mieluisinta laukkua ei varmaan oikeen ole - otan mukaan aina sen, mihin langat parhaiten mahtuu. Yksi varma laukku on, ostin sen iltana ennen Karvajalan lähtöä tänne Helsingistä. Se on Jounin musta nahkainen käsilaukku, ja maksoin siitä itsen kipeäksi. On se kyllä sen edestä kestänytkin, ja nähnyt paljon maailmaa.

Jos juoksumaton kohdalta katsot jyrkälti oikeaan, näet Ekeskogin (tunnetaan myös askartelunurkkana). Ekeskog hallitsee meidän olohuonetta, jossa ei ole telkkaria ollenkaan, vain videotykki. Olkkarin ainoa kokonainen seinä on peitetty kankaalla, josta on hyvä väijyä Arakornin ja muitten salskeitten miesten seikkailuja. Ekeskog on päivisin mun askartelukeskus, yöksi neulat ja puikot muuttavat pieneen ruskeaan koriin, joka tosin on vain yksi monista askartelukoreista. Tuo pösilö aukko seinässä on tarkoitettu kai telkkarille, mutta kuka katsoo niska kenossa töllöä? (Ei kukaan, paitsi ne, joilla on recliner-sohva. Meillä ei ole, meillä on siis siinä akva.)

Olohuoneen yhteydessä on ruokailutila ja keittiö, jonka maton olettekin nähneet jo aiemmin.

Juu, NeuleGestapo voisi luulla niitä Marimekon Unikoiksi. Eivät ole. Mutta kurkistetaan jääkaappiin, joka onkin täynnä, kun kävin kaupassa päivällä:

Jugurttia, Philadelphiaa, appelsiinimehua Karvajalalle, eilisen ruuan jämiä (jälleen Karvajalalle), hienon pullon takia ostettua valkkaria (mulle). Jääkaapin uumenissa on myös vakiasukkaat vissy ja norjalainen kutunmaitojuusto, ja Karviksen dieetti-Pepsi. Tuo herkkuloota keskellä on ihan vinkeä keksintö, sinne saa jemmaan pienet nöttöset juustoja ja muut sellaiset herkästi tuon valtavan kaapin uumeniin piiloutuvat artikkelit. Muuten tuo kaappi on aivan liian iso, pakastinosa on aivan liian pieni, ja jääkaapilla ei parane käydä liian paljon - saa selkävaivan. Jääkaapin vihannesosasto on aivan lattianrajassa, vaikka järkevin olisi, jos jääkaappi olisi ylempänä (tai pakastinkaapin päällä). Ehkä jenkit ei siksi syö vihanneksia tarpeeksi, kun ne kylmälootat on liian alhaalla?

Keittiössä on se kaasuliesi:

Kaasuliesi on monessa suhteessa kauhean kätevä: se lämpiää nopeasti ja myös jäähtyy hetkessä, ja lämpöä on helppo säätää sopivaksi. Hauduttamiseen se ei käy, ja lämpö on minusta epätasainen. Jos pitäisi valita, ottaisin kaasulieden. Kaasu-uunia en ottaisi suurin surminkaan - kaksi vuotta sen kanssa on tarpeeksi. Se vuotaa lämpöä (eli kämppä on ihan sauna), sitä ei saa tarpeeksi kuumaksi, kaikki kuivuu uuniin ilman kantta ja pullat palaa pohjasta. Ei meille enää ikinä.

Keittiöstä lähtee käytävä kämpän "itäsiipeen" eli makkariin, siinä matkan varrella on pienempi vessa/kylppäri, jonka suihkua ei käytetä koskaan. Siinä on myös pesutorni, jossa on sivusta täytettävä kuivuri päällä, ja tämä hirvitys - päältätäytettävä helvetinkone pesukone:

Tämän riemuista olen polkannut aiemmin.
Pesukonetta vastapäätä on talon ainoa korkea komero, jonka yläosan olen täyttänyt menestyksekkäästi joulujutuilla - ja joka on ainoa esimerkki taloudessa siisteydestä ja järjestyksestä - ainakin mitä komeroihin tulee.

Mun periaate on, että jos ne on oven takana piilossa, ja mie tiiän mitä missäkin on (enempi vähempi), kaappien ei tartte olla järjestyksessä. Sama koskee keittiön komeroita, joten kuiva-ainekaappeihin ei meillä kurkistella :D Sitä paitsi, kun keittiössä on kaappitilaa aivan surkea määrä, vaikka kaappi oliskin järjestyksessä, se on aivan piukkaan asti täynnä roinaa. Samasta syystä meidän keittiön tasoilla vaeltaa tuo järjetön määrä roinaa.

Mennäänpä sitten isompaan kylppäriin, jonka kuvat on useassa osassa, johtuen siitä, että kylppäri on täynnä peilejä, jotka heijastavat mitä makuuhuoneessa on ja.. no, sanotaan vain, että rajaus on iloinen asia :D

Käännytään takaisin, kurkataan matkalla makkarin kirjahylly:

Tää on saatu, ei todellakaan lähde mukaan Suomeen sitten joskus, mutta ajaa asiansa. Kovin paljon ei voi laittaa kirjoja, joten hyllyssä on Sonjan ja Jannen synttärilahja, kaksi herttaista kirjatukea, käsityökirjojen kokoelma, Tolkien-kokoelma sekä epämääräisiä kirjoja - ja kaikki Calvin&Hobbesit kolmena isona teoksena. Kiinalaistyylisissä hattulaatikoissa ei ole lankaa piilossa - vielä. Yöpöytä on mun, se on harvoin noin siisti (ja näkisittepä kaapin sisällön!). Tossa mie teen sudokuja ja neulon ja luen sitten illalla, kun Karvis jo nukkuu.

Makkarissa on muuten kattolamppu, näitä on kämpässä kaksi. Jenkit eivät harrasta kai kattolamppuja. En tiedä miksi.

Makuuhuoneen vieressä käytävällä on kämpän Kaikkein Pyhin: työ/askarteluhuone. Siellä on surffilauta ja lempparituoli (sohvan jälkeen):

Työtuoli on paikattu mustalla jeesusteipillä ihan siksi, että ei tarttis olla uutta ostamassa aivan heti, ja kun toi ei ole lähdössä Suomeen niin sillä ei ole väliä. Nakkaan sen mäelle kun se hajoaa korjauskelvottomaksi. Jakkara sopii työhuoneeseen, kun se ei ole mikään estetiikan riemuvoitto noin kokonaisuutena, joten siksi näette siitä vain kirjahyllyn:

Työhuoneessa on myös kaapit, joissa suuri osa langoista asuu:

Osahan asuu sängyn alla, ja osa juoksumaton vieressä, ruokailutilassa, kun ne ei mahdu mihinkään :)
Ennen kun meette, niin käykää parvekkeellakin:

Partsilta näkee kahteen suuntaan. Meillä ei ole varsinaista takapihaa tai etupihaa, pelkkä piha. Ulko-ovelta näkee vielä yhden vinkkelin:

Loppuun bonuksena vielä kuva tatskasta. Tuo musta asia on mun tukkaa, tatska on vasemmassa hartiassa/niskassa (no, niillä nurkilla kumminkin).

Siinä se oli, meidän 90 neliön onnela. Kiva kun kävitte, tulkaa toistekin!

Tästä jäi pois levyhylly, koska meillä on lähinnä pieni ja pippurinen levyläjä (ja siitäkin suurin osa Suomessa), ruokakaappi edellämainituista syistä, Karvajalan kintut kun se on nyt lietsussa, keittiön ikkuna (kun keittiössä ei ole ikkunaa), naulakko (ei ole naulakkoakaan), siivouskomero ja kosmetiikkahyllyn tiukka järjestys (siksi että siivouskomeroakaan ei oikeen ole eikä kosmetiikkahyllyä - on meikkilaatikko, joka on yhtä iloinen sekasotku kun kaikki muukin).

Ja juu, olen saanut survottua koneelle Photoshopin. Ihan itte! Tai no, systerin jeesauksella. Kun Karvis ei mulle sitä laittanut, niin täytyi itse vääntää. Hyvä mie!